Rush - Howardin hyvin kerrottu tarina

Myöhässä tulee seuraava kirjoitus ja vielä enemmän myöhässä seuraava arvostelu. Aina silloin tällöin, mutta ikävän harvoin kylläkin, innostun elokuvasta sen perinteisen tarinan ja tarinankerronnan takia. Se muistuttaa minua, mitä viihteellinen Hollywood elokuva voi parhaimmillaan olla. Tällaisia teoksia ovat viime vuosina olleet David O. Russelin The Fighter ja Ben Affelckin Argo, jotka ovat molemmat vakuuttaneet ja häikäisseet minut ammattitaidolla, jolla niiden tarinat ovat koottu ja esitetty. Ne kumpikin muistuttavat minua vanhan ajan Hollywood-elokuvasta, jolloin tarina itsessään vei katsojan mukanaan ja hyvien näyttelijöiden ja rautaisen ohjaajan ensisijainen rooli on palvella nimenomaan itse tarinankerrontaa.  Iloiseksi yllätykseksi nostan Ron Howardin Rushin näiden elokuvien joukkoon ja ainakin Argon rinnalle.

Rush kuvaa formulatähtien James Huntin ja Niki Laudan kasvua maailmanmestareiksi, keskittyen eniten vuoden 1976 kauteen, jolloin tapahtui myös Laudan traaginen onnettomuus. Vaikka elokuva viihtyykin vauhdin huumassa, se on ennen kaikkea elokuva kahdesta lähestymistavasta lajia ja menestystä kohtaan. Hunt edustaa vapaata sielua, joka nauttii elämästään ja on valmiina tiukan paikan tullen riskeeraamaan kaikkensa, jopa elämänsä voiton vuoksi. Lauda on taas analyyttinen ja laskelmoiva ammattilainen, joka omistautuu lajille 110%:sti tullakseen maailman parhaaksi formulakuskiksi, ottamatta kuitenkaan koskaan tyhmiä riskejä. Hunt on kaikkien rakastama viinaa litkivä playboy, kun taas Lauda on epäsosiaalinen ja eristäytynyt erakko. Samalla päähahmojensa kautta Howard kuvaa koko Formula 1:stä urheiluna, joka vaatii kuskeiltansa niin omistautumista ja strategiaa kuin myös uhkarohkeutta.

Vaikka lähtökohtaisesti Rush kertoo James Huntista, on se lopulta kertojanääntä myöten Niki Laudan elokuva. Sen sijaan, että Howard olisi voinut helposti luoda elokuvan kateudesta, hän kuvaakin itsensä ylittämistä ja vastustajan kunnioitusta. Hunt ei olisi ollut Hunt ilman Laudaa ja päinvastoin. Elokuva keskittyy kuvaamaan kilpailua ja kilpailuhenkisyyttä niin kokonaisvaltaisesti, että se välillä unohtaa hahmojen syvyyden. Hunt ja Lauda jäävät epäilemättä aavistuksen karikatyyrimäisiksi, mutta Chris Hemsworthin ja Daniel Brühlin roolisuoritukset pelastavat paljon. Marvelin Thor sopii täydellisesti englantilaisen naistenmiehen rooliin ja väitänkin, että Hemsworthin ”comic timing” on aikamme parasta. Pitemmän korren vie kuitenkin Daniel Brühl, joka tekee mahdottoman tehtävän ja kerää sympatiat puolelleen. Brühlin äänensävy taltioi täydellisesti omahyväisen kusipään ja epävarman yksinäisen suden roolin. Hyvin toimivat muutkin näyttelijät, mutta heille ei paljon tilaa jää näiden kahden mammutin rinnalla.

Kiitokset ansaitsee myös Peter Morganin käsikirjoitus, joka suoriutuu kunniakkaasti käsikirjoittajalle vaikeasta tehtävästä, jossa tarinaan pitäisi taltioida niin kilpailuita kuin kuluneita vuosiakin. Kliseisistä montaaseista ei tarvitse katsojan kauheasti kärsiä. Parhaat urheiluelokuvat eivät keskity liikaa itse urheiluun ja sen on Morgankin ymmärtänyt. Vaikkakin muutama vähän liian simppeli hahmon sympatisointi on sivuille päätynyt (toimittajan törkeä kysymys Laudan avioliitosta), on Rush silti pirun hyvin kirjoitettu tarina, joka voittaa mennen tullen edellisen Howard-Morgan ytheistyön Frost/Nixon.

Ron Howard ei ole koskaan herättänyt minussa suurta kunnioitusta ohjaajana. Hänen jälkensä on aina ollut vähän liian sentimentaalista ja viimeisen 10 vuoden tuotosten taso on ollut vähintäänkin arveluttavaa. Nyt kuitenkin Howard pystyy kohtalaisen pienellä budjetilla luomaan yhden vuoden viihdyttävimmistä elokuvista. Vaikka trailerit toivat mieleeni jonkinlaisen ”Instagram-elokuvan”, niin visuaalisesti Rush vakuutti minut tai ehkä tyylin vain tottui. Suuremmalla budjetilla Rushiin olisi kieltämättä saatu lisää hohtoa (ja extroja), mutta on hienoa, että alle 40 miljoonalla voidaan luoda Hollywoodissa vakuuttava autourheiluelokuva.

Rushissa on hyvä tarina, hyvät hahmot ja hyvä jännite. Ammattitaitoisella tiimillä on tuotettu perinteinen hyvä elokuva, jollaisia näkee ani harvoin nykyään. Rush on helposti lippunsa arvoinen ja toivon, että tämä pienehkö elokuva löytää tarpeeksi katsojia ja mainetta myös maailmalla. Ron Howardin filmografiassa Rush on ehdoton helmi.

****