12 Years as a Slave - Vavahduttava ja vaikuttava elokuva orjuudesta

Tammikuussa on tapana nähdä vuoden suurimpia elokuvia, joista on jo muodostunut etukäteen valtavat odotukset ja ennakkoajatukset. Olen odottanut Steve McQueenin 12 Years as a Slavea aina ensimmäisestä trailerista lähtien ja lukemani toisen mantereen arvostelut ja analyysit eivät ole muuta kuin kasvattaneet hinkua nähdä elokuva. Sen takia lähtökohdat, joilla astuin saliin olivat alun alkaen väärät ja ne helposti vaikuttavat katsomiskokemukseen.

Ensimmäisen puolentoista tunnin aikana tiedostin elokuvan taidokkuuden, mutta pysyin siitä kaikesta silti liian etäällä. Tarina rakensi kuvaa orjuudesta ei pelkästään yksilön kautta, vaan yhteiskunnan myös. Kaikille vapaus ei ole itsestäänselvyys, vaan ihmisiä myydään samaan tapaan kuin hevosia ja joulukuusia. Äiti ja lapset eivät ole paketti, vaan kolme eri potentiaalin ja eri hinnan omaavaa yksilöä. Vaikka isännän ja orjan välille voikin syntyä side, on silti investoinnin taloudelliset yksityiskohdat tärkeämmät. 12 Years as a Slave kuvaa luokkayhteiskuntaa julmimmillaan ja orjuutta aikakautensa käytäntönä. Elokuvan päähenkilö Solomon Northup kokee vangitsemisensa suurena vääryytenä, nimenomaan sen takia, että hän oli alun perin vapaa mies. Monet muut orjat eivät olleet tätä vapautta koskaan edes kokeneet.

Viimeisen 45 minuutin aikana olin murrettu. En tarkalleen osaa selittää mitä elokuvan aikana tapahtui, mutta Steve McQueen on luonut teoksen, joka hiipii salaa iho alle ja tarraa verisesti kiinni julmassa ja tunteikkaassa lopussaan. 12 Years as a Slave on raaka elokuva, mutta myös äärettömän älykäs. Sivuhahmojensa kautta se luo aidon kuvan yhteiskunnasta, jossa suurin synti ei siltikään ole raipan isku, vaan ylipäätänsä toisen ihmisen oikeus viedä toisen ihmisen vapaus.

Steve McQueen on kritisoinut elokuvateollisuutta tarttumatta orjuuteen aiheena useammin. Nyt ohjaaja on tehnyt aiheesta tulevaisuuden klassikon ja merkkipaalun. McQueen on hyvin visuaalinen ohjaaja, komeilematta sillä. Hän ymmärtää rajauksen ja kuvan päälle. Henkilöt ovat aina sijoitettu harkitusti kuvaan ja perspektiivien kautta hän luo suuria ajatuksia. Kameran liikkeet ovat aina tarkkaan mietitty, nostaen tempoa vaiteliaasti. Entisen videotaiteilijan taustat ovat näkyvissä ja sen takia McQueen onkin yksi tämän hetken kiinnostavimmista ohjaajista ja elokuvallisen kielen hallitsijoista.

On myös pakko kehua myös 12 Years as a Slaven erinomaista käsikirjoitusta, joka onnistuu kertomaan tarinansa äärettömällä tarkkaavaisuudella. Elokuvan tempo ja rakenne on yhtä paljon John Ridelyn käsikirjoituksen kuin Steve McQueeninkin ansiota.  Ne pienet lisänyanssit tulevat sitten ohjaajan laajakangasformaatin ymmärryksestä. 12 Years as a Slavesta tullaan eittämättä puhumaan ”sinä Oscar-voittaneena orjaelokuvana”, mutta todellisuudessa kyseessä on niin aiheensa käsittelyn kannalta kuin elokuvallisen kielenkin osalta mestarillinen suoritus ja viimeisten vuosien vaikuttavimpia elokuvakokemuksia.

****1/2