Tom Cruise on supertähteyden viimeisiä mohikaaneja, mutta edessä odottaa välttämätön sukupuuttoon kuoleminen. Enää ei valovoimainen nimi riitä kantamaan elokuvaa - etenkään kesän täyteen ahdettuina, ruuhkaisina viikonloppuina. Jotta elokuva pystyisi edes haaveilemaan tavoitellusta kassamagneetin tittelistä, on sen perustuttava ohuista sivuista ja värikkäistä kuvista koostuvaan alkuperäisteokseen. 80- ja 90- luvun kaltaiset originellit toimintaelokuvat, kuten Terminaattorit, Robocopit ja Die Hardit, ovat kuluttaneet oman löpönsä loppuun ja antaneet paikkansa, nuoremmille ja paisutetummille sarjis-filmatisoinneille. Sen takia olen iloinen, että kesällä 2014 saimme Edge of Tomorrow'n ja sen takia olen pettynyt, että sen taloudellinen menestys vaikuttaa jäävän vaatimattomaksi.
Edge of Tomorrow on suuren konseptin toimintaelokuva, joka vielä 15 vuotta sitten olisi vetänyt salit täyteen koko kesän ajan. Sen juonen ytimessä on Bill Murrayn komediaklassikko Päiväni Murmelina, jossa päähenkilö joutuu/saa elää saman päivän yhä uudelleen ja uudelleen. Tom Cruise on PR-taitojensa kautta majurin arvonimen saanut nykyaikainen selviytyjä, jonka lieromainen kierous kerää tulosten ohella myös yhden vihamiehen liikaa. Epäselväksi jäävien motiivien takia, majuri Cage lähetetään taistelemaan 2000-luvun Normandian maihinnousuun, jossa vastassa on saksalaisten sijaan ulkoavaruuden örkit. Pian Cage huomaakin omaavansa kyvyn palata takaisin päivän alkuun aina kuollessaan. Piileekö majurin kyvyissä avain ihmiskunnan selviytymiseen ja miten Full Metal Bitch, Emily Blunt liittyy tähän kaikkeen?
Elokuvan käsikirjoituksesta vastaa Christopher McQuarrie, jolla on aina ollut selkeätä vanhan koulukunnan otetta omissa elokuvissaan. McQuarrien käsikirjoitus keskittyy lopulta sopivalla sekoituksella henkilöhahmoihin ja vauhtiin. Logiikkaa sen sijaan meinaa välillä jäädä toiminnan alle ja etenkin elokuvan viimeiset minuutit eivät kestä sitten minkäänlaista järjellistä tutkiskelua. Mieleen tulee Tim Burtonin Planet of the Apes, joka kaiken muun ohella syyllistyi myös täysin idioottimaiseen loppuratkaisuun. Ei loppu kuitenkaan paljoa jää vaivaamaan, sillä vuoristoradan kyyti on siihen saakka niin nautittava. Myös ohjaaja Doug Liman on juuri parhaimmillaan Edge of Tomorrown kaltaisissa elokuvissa, vaikka ohjaajana aika mauton ja näkymätön onkin.
Edge of Tomorrow on lopulta ennen kaikkea Tom Cruisen elokuva ja se tuokin hyvällä tavalla mieleen parin vuoden takaisen "old school" -trilleri Jack Reacherin. Molemmat ovat supertähtien elokuvia, jotka ikävä kyllä on tuotettu yli vuosikymmenen myöhässä ollakseen suuria menestyksiä. Jos Jack Reacher toi mieleen Clint Eastwoodin tusinatrillerit hyvällä tavalla, niin Edge of Tomorrow muistuttaa James Cameronin osaamisaluetta aina erinomaista Bill Paxtonin sivuosaa myöten.
On mukavaa, että saamme kesällä kankaille edes yhden suuren budjetin toimintaelokuvan, joka ei perustu sarjakuviin tai jatko-osiin. Tosin voidaanko tätä enää odottaa tulevaisuudessa, kun Edge of Tomorrow keräsi Amerikan markkinoilla avausviikonloppuna alle 30 miljoonaa dollaria? Tom Cruise on edelleen tähti, mutta ei sellainen, joka takaisi pelkästään omin avuin kassamagneetin, ja sen takia tulevaisuuden elokuvat ovatkin Mission Impossible 5 ja Top Gun 2. Supertähtien aikakausi on viimeistään nyt ohi. Näyttelijät ovat nykyään verrattavissa kannattavuutensa kautta ohjaajiin ja käsikirjoittajiin. Suurien voittojen taustalla on mitä suurimmassa määrin koneista, jonka katse on tulevaisuuden sijasta kohdistettu menneisyyteen viimeiselle viidelle vuodelle. Edge of Tomorrow on tähän mennessä kesän paras elokuva.
***1/2
Näin kerran elokuvan ja se oli sitten siinä... Siksi siis elokuvablogi
