Anchorman: The Legend of Ron Burgundy ilmestyi vuonna 2004 ja oli kohtalainen hitti. Pienehkö 26 miljoonan dollarin komedia keräsi pelkästään kotimaassa liki 90 miljoonaa dollaria. Will Ferrelilla oli muutama hitti takana, mutta pääosanäyttelijä hän ei missään nimessä vielä ollut. Siellä missä Ferrel, siellä myös aina perinteisemmät pääosakasvot Ben Stiller ja Vince Vaughn. Myös Paul Rudd, David Koechner ja Steve Carrel olivat niminä vielä vaatimattomia. Judd Apatow:n komediadynastia oli vasta alkutaipaleilla ja 40v ja neitsyt saapuisikin vasta vuotta myöhemmin. Anchorman luotti pitkälti idioottimaiseen (hyvässä mielessä) konseptiin ja onkin velkaa paljon Will Ferrelin Saturday Night Live aikojen sketseille. Anchorman saapui ja se vastaanotettiin lämpimästi. Se otti vahvan paikkansa siinä samassa trendissä, joka antoi meille sellaiset klassikot kuin Zoolander, Old School ja Dodgeball: An Underdog Story. Onkin hauska huomata, että ainoastaan se taloudellisesti menestynein eli Dodgeball ei ole kyennyt luomaan itselleen ikääntymistä ehkäisevää kulttimainetta. Muita kolmea elokuvaa rakastetaan edelleen (ainakin pienemmissä piireissä) ja jatko-osista on ollut puhetta. Old Schoolille jatkoa tulemme tuskin koskaan näkemään, mutta Stillerin on sanottu jo pitkään painivan Zoolanderin tulevaisuuden kanssa. Ron Burgundy on kuitenkin omassa itsekeskeisyydessään ja vanhoillisessa sovinismissaan niin rakastettu hahmo, että jatkoa on aina vaadittu ja suunniteltu. Onkin vaikea ymmärtää miten Anchormanin jatko-osan syntyminen on voinut olla niin suuren työn takana, ottaen huomioon koko näyttelijäkaartin maineen kasvun. Komediat eivät vaadi paisuteltuja budjetteja, päinvastoin (ref. Land of Lost ja Year Zero),joten luulisi studion rahoittavan mielellään uutisankkureiden uuden seikkailun.
Olen ollut Anchorman fani ensimmäisestä kerrasta lähtien ja odottanut innolla jatko-osaa, joka tuntui jo kuolleen kerran jos toisenkin. Ohjaaja Adam McKay ja Will Ferrelilla oli myös yhdessä vaiheessa suunnitteilla tehdä jatko-osa näytelmälavoille musikaalina. Ajatus, joka edelleen lämmittää mieltäni. On selkeää, että koko tekijätiimi rakastaa Anchormanin hahmoja ja sen maailmaa. Taustalla on varmastkikin valtaisat paineet ja pelko pettymyksen tuottamisesta faneille on suuri...
Mutta Ron Burgundy, kun ei ole enää pelkkä hahmo elokuvissa. Se on jotain paljon suurempaa ja Anchorman 2: The Legend Continues on vain loppufanfaari mitä hienoimmalle mediatempaukselle. Ron Burgundy on kasvanut elokuvaa suuremmaksi ilmiöiksi ja sen takia itse jatko-osa onkin enää oheistuote. Ron Burgundy ei elä 70 - 80 -luvun vaihteella, vaan nykyajassa. Anchorman elokuvat ovat vain erillisiä sivukertomuksia suuremmassa tarinassa. Mieleen tulee tuore Brett Easton Ellis/ Paul Schrader kollaboraatio The Canyons, jossa lopullisella elokuvalla oli mitätön arvo. The Canyons projekti havainnollisti enneminkin vanhan elokuvanteon kuoleman ja Hollywood-tähteyden hetkellisyyden. Ron Burgundy taas muistuttaa meitä vanhasta televisiosta ja vanhasta ajasta. Nopeasti muuttuvassa maailmassa Burgundy edustaa vanhoja naurunalaiseksi muuttuneita arvoja.
Hyvänä vertailukohtana toimii myös Sacha Baron Cohenin hahmot ja etenkin Borat. Borat rikkoi ennennäkemättömällä tavalla valkokankaan/TV-ruudun ja todellisuuden rajat. Erona on kuitenkin, että Borat kommunikoi oikeiden ihmisten kanssa. Katsoja istui korkeammalla ja nauroi tapahtumille, jotka lopulta eivät eroa perinteisestä piilokamerasta kovinkaan paljon. Tietenkin Borat kasvoi lopulta ulos ruudulta tosielämän performanssiksi, mutta hänkään ei pystynyt tekemään sitä yhtä monipuolisesti kuin Ron Burgundy,vaikkakin myönnettäköön, että viimeisen viiden vuoden aikana media ja mainonta ovat sirpaloituneet entisestään. Se mikä tekee Ron Burgundystä ainutlaatuisen, on kuinka suuri yleisö on valmis "uskomaan" hahmoon. Täysin fabrikoitu henkilö, jonka ympärillä käyttäydytään kuin hän olisi aito henkilö. Jotkut voivat sanoa tähän väliin Putous-hahmot ja oikeassa ovatkin. Munamies ja Karim ovat osa samaa ilmiötä, mutta nämä hahmot synnytetään muutaman sloganin brändeiksi, kun taas Ron Burgundy on huomattavasti laajempi syvempi hahmo yksinkertaisuudessaankin.
Anchorman 2:n tekemisen julkistaminen oli täydellinen suoritus. Sen sijaan, että lähetettääisiin tylsä pressitiedotus, itse Ron Burgundy astui Conan O'Brianin lavalle maaliskuussa 2012, kertoakseen koko Amerikalle tulevasta. Samalla elokuvan markkinointikampanja aloitettiin ennen kuin sekuntiakaan elokuvasta oltiin kuvattu. Eikä se tapahtunut tylsän julisteen kautta, vaan valtakunnallisessa televisiossa, hyvin viraalilla tavalla. Uutinen levisi ja odotus alkoi. Näin rakennetaan ilmiötä.
Vain muutamaa kuukautta myöhemmin julkaistiin ensimmäinen teaser, joka ei tietenkään sisältänyt yhtään kuvaa vielä filmaamattomasta elokuvasta, vaan ainoastaan päähahmojen perinteistä huutelua. Niin kutsuttu BUZZ oli luotu ja jokaisessa tekijätiimiläisen haastattelussa, koskivat ne mitä tahansa, kysyttiin tulevasta Anchorman elokuvasta. Ron Burgundyn ja Channel 4 tiimiläisten tekeminen oli kaikkien huulilla.
Seuraava suuri yllätys oli ilmoitus, että marraskuussa 2013 julkaistaan Ron Burgundyn elämänkerta. Periaatteessa kyseessä on tyypillistä oheistuotevalikoimaa, mutta harvoin niitä mainostetaan sen suuremmin. Sitä paitsi yleensä vastaavanlaiset elokuvaan perustuvat kirjat ovat "making of" tyylisiä. Nyt sen sijaan Ron Burgundy on "itse" kirjoittanut kirjan ja samalla hahmon ulottuvuudet kasvavat. Nerokasta markkinointia ja lisämyyntiä. Tärkeintä on, että Anchorman tiimi tietää mikä fanikuntaan uppoaa. Voidaan jo puhua jonkinasteisesta communitysta.
Elokuvat aiheuttavat usein suurta kiinnostusta Internetissä ja olemmekin viime vuosien aikana todistaneet kuinka nettimelu ei näy dollareina. Snakes on a Plane, Scott Pilgrim ja Kick-Ass ovat kaikki esimerkkejä elokuvista, joiden odotukset paisuivat aktiivisten fanien takia suhteettomasti. Anchorman 2:n osalta pelättiin varmaan samaa ainakin jossain määrin, mutta sitten tuli case Durango. Yhdessä Dodge Durangon kanssa tehtiin yksinkertaisia lyhyitä spotteja, jossa Ron Burgundy kehuu uutta autoa. Nopeasti katsottuna mainokset edustavat nokkelaa cross marketingia, mutta sitten tuleekin suurin yllätys. Adage kirjoittaa kuinka kampanja kasvatti auton myyntiä yli 50% ja lisäsi nettisivujen liikennettä yli 80%. Ron Burgundyn avulla pystyy siis myymään autoja. Sen rinnalla elokuvalipun myynti ei olekaan niin suuri juttu.
Kampanja ei kuitenkaan lopu vielä tähän, vaan ensi-iltaan on vielä jäljellä useita kuukausia. Sen takia Ron Burgundy alkaakiin ilmestyä siellä täällä. On MTV European Music Awardsien väliklippejä ja on Talk Show vierailuita. Lisäksi menestysuutisankkuri kutsuttiin myös juontamaan North Dakotan aitoa uutislähetystä. Ron Burgundy siis esiintyi ohjelmaformaatissa, jota se itse niin kovasti satirisoi. Täysin keksitty 70-luvun uutisankkuri juontaakin vuonna 2013 aitoa uutislähetystä!
Ensimmäinen Anchorman oli menstys kotimaassaan, mutta huuma ei levinnyt koko maailmaan. Nyt Ron Burgundy aikoo kasvattaa suosionsa maailmanlaajuiseksi. The Hollywood Reporter kirjoittaa kuinka Anchormanin kampanja ulottuu niin Ruotsiin kuin Australiaankin tekaistujen uutislähetysten kautta ja kommentoimalla paikallisia kuuluisuuksia. Adweek taas ilmoittaa, että pian levitykseen lähtee video, jossa Ron Burgundy onnittelee iralantilaisnäyttelijä Jamie Dornania saamastaan 50 Shades of Grey roolista. Elokuvan markkinointikampanja siis liittää itseään jatkuvasti kaikkiin ajankohtaisiin tapahtumiin, muuttaen itse Ron Burgundyn jonkinlaiseksi koomiseksi mediakanavaksi.
Taannoisessa Conan O'Brian jaksossa Ron Burgundy kehui myös erittäin hyvää ystäväänsä, Toronton kohupormestaria Rob Fordia ja esitti hänen kampanjakappaleensakin. Ei ole siis aihetta johon vuoden 2013 uutisankkuri ei pystyisi heittäytymään. Ron Burgundy linkittää itsensä aiheeseen kuin aiheeseen, ja rikkoo ruudun ja todellisuuden rajoja. Sen takia tämä burgundin punaiseen pukeutuva Ron Burgundy on Man of the Year 2013.
P.S. Ron Burgundy tulee pitämään ääntä vielä pitkään. Missä kulkee hahmon rajat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti