Marvel aloitti ja Warner on kovaa vauhtia perässä tulevan Superman vs. Batman elokuvansa kanssa (kts. http://bit.ly/1foD1VC), joka ilmeisesti sisältää nyt myös Wonder Womanin. Mikäli puolentoistavuoden päästä ilmestyvä Teräslepakko uhkapeli onnistuu, on luvassa kauan puhuttu (muttei odotettu) Justice League elokuva. Justice Leaguenhan piti alunperin ilmestyä Mad Max-luoja George Millerin toimesta, mutta sitten ilmestyi Martin Campbellin 200 miljoonan dollarin kalkkuna The Green Lantern, joka toimi syanidina monen näyttelijän uralle (Ryan Reynolds ja Blake Lively). Warner Brosilla on kova halu luoda oma Marvel brändinsä, mutta tuntuu siltä, että heillä ei ole kärsivällisyyttä pohjustaa suurempaa tarinaa. Vaikka en Marvelin elokuvista suuremmin välitä, arvostan silti heidän liiketoimintamallia, joka kärsivällisesti sitoo verkkoaan luoden suuren universumin, johon katsojat jäävät koukkuun. Lisäksi odotan innolla Edgar Wrightin tulevaa Ant-Man filmatisointia, joka on nerokas tapa laajentaa brändin kohderyhmää.
Tällä hetkellä minun on vaikea nähdä, että Warner Bros kykenisi aidosti luomaan Marvelin elokuvauniversumia vastaavan kokonaisuuden DC Comics hahmoista. Heiltä puuttuu sekä kärsivällisyys että riskinottokyky.
Nyt Sonykin on hypännyt tähän samaan kelkkaan, mielenkiintoisella tavalla. Sonylla on oikeudet ainoastaan yhden sarjakuvahahmon maailmaan ja aikoo laajentaa sen suuremmaksi elokuvasarjaksi. Samalla kun ensi-iltaan tulee tällä vuosikymmenellä vielä The Amazing Spiderman 2,3 ja 4,ilmestyy myös kaksi elokuvaa hämähäkkimiehen pahiksista. Mm. Star Trek kässäreistä vastannut Alex Kurtzman hyppää Venomin maailmaan ja erinomaisen The Cabin in the Woodsin ohjannut Drew Goddard luotsaa taas kankaille Sinister Sixin. Lahjakkuutta siis Sonyn universumissa on etenkin Marc Webbin ja Drew Goddardin osalta. Samalla, kun elokuvastudiot Marvelin Dinseystä Sonyyn luovat sarjakuvahahmoistaan myös pienempiä elokuvia, saattaa kankaille päätyä myös jotain huomattavasti persoonallisempaa. Totuus on, että elokuvien linkittäminen on ennen kaikkea studioiden myyntivaltti, mutta toivottavasti lahjakkaat ohjaajat pystyvät samalla luomaan kunnianhimoisia visioitansa. Vaikka perinteinen sarjakuvaelokuva on jo kaavoihinsa kangistunut, voi sen rajoja aina rikkoa. Sitä odotankin Marvelin tulevaisuudelta, kun he valitsevat rohkeampia hahmojaan elokuvan keskiöiksi (vrt. James Gunn ja Guardians of Galaxy).
Silti olen kyllästynyt siihen, että aina kun haluan elokuviin katsomaan perinteistä toimintaviihdettä, joudun ostamaan lipun supersankarisekoiluun. Hollywood on unohtanut perinteisen toimintaelokuvan kokonaan. Genre on kuollut lännessä, mutta onneksi Aasiasta saamme vielä konekivääridraamaa. Firestorm 3D olikin ennen kaikkea nostalginen kokemus. Se oli aasialaiseen tyyliinsä paikoitellen ylisentimentaalinen ja toimintajaksoiltaan välillä naurettava, mutta silti harvinaisen viihdyttävä. On mukava katsoa perinteistä toimintaelokuvaa, jossa on poliiseja ja varkaita ja perkeleesti aseita. Lopun tulitaistelu pistää puolet Hong Kong Islandista matalaksi ja minä nautin siitä. Hollywood on unohtanut suuren luokan R-rated toimintaelokuvat ja se on sääli. Minulla on ikävä 48 tunteja, Tappavia aseita, Die Hardeja (älkää sanoko 4 tai 5!) ja muita vastaavia. Jotenkin surullista ja sopivaa, että 90-luvun alun jumala Shane Black vastaa Iron Man 3:sta. Vaihtokauppa, jossa Marvel voitti ja Shane Black fanit lopulta hävisivät. Micheal Baykin on jäänyt Transformers-limboon, sen sijaan että saisimme kankaille vielä The Rockin tasoisen toimintaspektaakkelin. Amerikkalaisten toimintaelokuvien osalta todellakin pätee sanonta "they don't make'em like they used to!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti