Elysium - Kujajuoksua scifislummeissa

Tehdään nyt heti alkuun selväksi: Neill Bloekampin Elysium on kesän paras toimintaelokuva. Se pystyy siihen mihin hyvin harva elokuva nykyään kykenee eli kertomaan omaperäisen tarinan tehokkaassa ja toimivassa alle kahden tunnin paketissa, sisältäen samalla graafista väkivaltaa ja kiinnostavia pahiksia. Elysium on hyvin lähellä sitä elokuvaa, millä itseään on viihdytetty 80 – ja 90-luvun vaihteessa. Kaikista rautalangasta väännetyistä allegorioista huolimatta se myös jää sellaiseksi, eikä koskaan nouse samalle tasolle kuin Bloekampin edellinen District 9. District 9 oli rohkea veto niin tarinankerronnallisesti kuin myös vertauskuvauksellisesti. Sen lisäksi se tarjosi aidosti koskettavan päähenkilön kasvukertomuksen, sekä yllättävän tehokasta toimintaa vaatimattomaan budjettiinsa nähden. Elysiumilla on suurempi budjetti, mutta pienemmät pallit.

Elysiumin suurin ongelma saattanee olla nimenomaan District 9. On lähdetty rakentamaan visuaalisesti ja sisällöllisesti samanlaista konseptia, mutta nyt juoni on pliisumpi ja yhteiskuntakritiikki laskelmoidumpaa. Pienemmän budjetin tuoma luovuus on kadonnut ja mutkat ovatkin vedetty harvinaisen suoriksi. Kaiken tämän päälle Matt Damonin Max saattaa hyvinkin olla kesän ohuin päähenkilö: jonkinlainen ympäripyöreä, eleetön messias. Yleisestikin elokuvan ovat kansoittaneet toinen toistaan kliseisemmät karikatyyrit, mutta ongelma ei sinänsä ole niin vakava, sillä toimintaelokuvan kontekstissa se on sallittua. Poliitikot saavat olla korruptoituneita ja sairaanhoitajalapsuudenrakkaudet pyhimyksiä. Parhaiten joukosta pärjää Sharlto Copley, brutaalina palkkasoturina. Kyseessä on yksinkertaisesti vahva actionpahis, joka paloittelee Star Trekin Khanit…ups.

Ehkä suurin ongelma Bloekampin uudemman yhteiskuntakritiikin kanssa on sen lopulta harvinaisen naiivi tapa lähestyä kaikkea. District 9:ssa oli selkeä viesti ja selkeä konteksti, nyt ohjaaja ampuu haulikolla vähän kaikkea yleisesti mediassa kritisoitavaa bulkia. On 99-1 tuloerot, pahat poliitikot, slummit, sinikauluskyykytys, sairaanhoidon epäreiluus ja kapitalismi. Olisin lopulta toivonut hieman selkeämpää viestiä ja vahvempia argumentteja. Nyt tuntuu siltä, että District 9 ohjaajalta on tilattu uusi scifi-kritiikki kesän viimeiselle suurelle viikonlopulle, jotta saadaan ne ”kulturellitkin”  ihmiset kesäensi-iltaan. Koko paketti on lopulta vähän sekava, toimintaa lukuun ottamatta. Bloekamp on taitava toimintaohjaaja, joka samalla pystyy hallitsemaan yllättävänkin monen henkilöhahmon kokonaisuutta tiiviissä toimintapaketissa. Kuten sanoin aluksi, toimintaelokuvan Elysium on hyvä ja sellaisen sitä suosittelen katsomaan.

Lopuksi vähän lippuluukkuanalysointia. Elysiumin ensi-iltaviikonloppu Yhdysvalloissa tuotti n. 30 miljoonaa dollaria. Se on seitsemän miljoonaa dollaria vähemmän kuin District 9:lla neljä vuotta aiemmin. Elysiumilla on Matt Damon ja District 9:llä ei ollut ketään. Tässä osoitus siitä kuinka hyvällä konseptilla pääsee pitkälle rahallisillakin mittareilla. Elysiumia on myös mielestäni markkinoitu harvinaisen huonosti. Koko tuote jäi sekamelskaksi jo omassa mainosmateriaalissaan toisin kuin harvinaisen terävän nuolenkärjen omannut District 9. Ehkäpä tekijätiimikin tajusi jossain vaiheessa, että ehkä Elysiumista ei tullutkaan niin merkittävää elokuvaa kun alun perin oli suunnitelmissa. Ei se huono elokuva ole, toivoisin vain, että se olisi parempi.