Snowpiercer - Luokkajärjestys sekaisin

Kesän hiljaisina viikonloppuina Helsinki saa onneksi kankaille myös omalaatuisempaa tuotosta maailmalta. Pari viikkoa sitten ilmestyi Richard Ayoaden psykologinen itsemurhakomedia ja Dostojevski filmatisointi The Double, joka tuskin olisi teatteritarjontaa maustanut ilman iso D:n lyhykäistä cameota. Reilun viikon päästä taas kankaille saapuu multikansallinen maailmanloppuelokuva, jonka on ohjannut yksi 2000-luvun parhaimmista ohjaajista, Etelä-Korealainen Joon-ho Bong. Bong kuuluu Chan-wook Parkin ja Kim Jee-woon ohella 2000-luvun alkupuolella kovaa hehkutusta keränneisiin Korealaisen uuden aallon lupauksiin, jotka viime vuosina ovat siirtyneet kohtalaisen vähin äänin englanninkielisen elokuvan pariin. Kim Jee-woon kaitsi yhden lukuisista viime aikojen Arnold Schwarzenegger flopeista (The Last Stand), kun taas Chan-wook Park loi itselleen tyypillisen, mutta lopulta yllätyksettömän taiteellisen väkivaltadraaman (Stoker).

Joon-ho Bongin elokuvat ovat rikkoneet Etelä-Korean lippuluukkuennätyksiä säännöllisesti, mutta silti ohjaajan kädenjälki on ollut hyvin ehdotonta. Tarinankerronta yhdistää omintakeiselle tavalla länsimaiset klassikot korealaiseen ympäristöön. Oma suosikkini on kuitenkin yli kymmenen vuoden takainen sarjamurhamysteeri Memories of a Murder, joka on David Fincherin Zodiacin ohella parhaita genrensä tuotoksia. Nyt Bong on saanut käsiinsä 40 miljoonaa dollaria kansainvälistä rahaa, kourallisen huippunäyttelijöitä aina Tilda Swintonista John Hurtiin sekä ranskalaisen apokalyptisen sarjakuvan. Lopputuloksena on viime vuosien häijyimpiä elokuvia, niin juonelta kuin teemoiltansakin.

Nykyinen maailmamme on jäänyt uuden jääkauden alle. Kylmyys on tappanut ja tuhonnut kaiken muun, paitsi Snowpiercer junan, joka kulkee maailman ympäri tasan 365 päivässä. Ilotulitusrakettien sijaan, Uutta Vuotta symboloi sillan ylitys. Junan sisällä toimii luokkayhteiskunta, jossa köyhimmät syövät kirjaimellisesti mitä vain selvitäkseen, kun taas ylin luokka pakenee todellisuutta huumaavien aineiden ja joukko-orgioidensa parissa. Kuulostaako kärjistetyltä? Nimenomaan, sitä sen on tarkoituskin olla. Bongin Snowpiercer on hävytön elokuva, joka rakastaa groteskeja käänteitään kertomatta kuitenkaan niistä. Elokuva on täynnä graafista väkivaltaa, surkeita ihmiskohtaloita ja vastenmielisiä juonenkäänteitä, jotka eivät kuitenkaan merkitse mitään, sillä kaikista hävyttömintä on elokuvan lopullinen ajatus maailmanjärjestyksestä.

Juna on yhteiskuntamme ja sen sisältö on täynnä kurjuutta, aivopesua, oman edun tavoittelua ja todellisuuden pakoa. Maailma toistaa itseään ja omia virheitään, koska ihminen ei muutu. Bong sijoittaa kyynisiä ajatuksia maailmasta ja maailmanjärjestyksestä vaunusta toiseen. Kaikki on satiiria tai jopa satiirin satiiria. Koko elokuva on etevästi käsikirjoitettu peli, koska niin on maailmakin. Hahmot ovat vain nappuloita, tarkoituksella. Snowpiercer on isku vasten kasvoja. Hävyttömän kylmä peilikuva todellisuudesta. Todellinen antikesäelokuva.

****