Olen elänyt hetken hiljaiselossa ja totesinkin, että on taas
parasta avata sana-arkkua ilmiöstä nimeltä Hunger Games. Hunger Games on siitä
hauska YA (Young Adult) genreen kuuluva teos, että sen elokuvia ei ole liotettu
paskamudissa kriitikoiden toimesta. Se on myös viimeistään nyt ottanut
paikkansa tulevien vuosien taloudellisesti lupaavimpana franchisena, vaikka se
kylläkin jatkuu enää perinteikkääseen tapaan kahdeksi eri elokuvaksi paisutetun
loppunsa kanssa. Ei siinä mitään. Hunger Gamesit ovat perinteisiä teinityttöjen
posteriunelmia älykkäämpiä teoksia, joiden juonessa on koukkua, vaikkakin
plagioitua sellaista. Sen lisäksi tulevaisuuden dystopian sankarina toimii
tämän hetken kuumin tähti Jennifer Lawrence.
Jennifer Lawrence on täydellinen elokuvatähti ja hyvin
mahdollisesti niitä harvoja naisnäyttelijöitä, jotka pystyvät kantamaan isonkin
elokuvan harteillaan. En ole nyt sovinistinen sika, vaan totean vain
Hollywoodin ikävät faktat. Lawrencen karisma kantaa niin kankaalla kuin
PR-hommissakin. Hän on Oscarin-arvoisten näyttelijätaitojen lisäksi, reipas amerikkalainen
poikatyttö, jonka figuurista pojat myös tykkäävät. Täydellinen nainen, jota naiset
arvostavat ja antavat samalla myös poikaystäviensä arvostaa. Jennifer Lawrence
on persoona, jonka shotin kumoaminen kuvataan hullunkurisuutena eikä
pintaliitona, kuten niin monen
muun kollegan tapauksessa. Nuoren tytön roolimalliksi hän sopii täydellisesti
ja sen takia myös Hunger Games sarja on loistava alusta lopulliseen
kansainväliseen tähteyteen.
Hunger Games elokuvat perustuvat menestyskirjasarjaan, joka
on kieltämättä poiminut tehokkaasti vaikutteita niin Kinji Fukasakun
brutaalista Battle Royalista kuin myös Roger Cormanin 70-luvun helmestä Death
Race. Fukasakulta on lähtenyt teinien teloittaminen ja Cormanilta taas
tulevaisuuden gladiaattoriareenoiden mediamylläkkä. Lisäksi Hunger Games tuo
vahvasti mieleen myös ne Ylen aikoinaan esittämät, hieman vaivaannuttavat,
tulevaisuuden dystopiaan sijoittuvat teinisarjat ja jopa Lostin. On kuitenkin
turha kritisoida liikaa Hunger Gamesin konseptia, sillä 13-vuotias teinityttö
en ole.
Nyt ollaan päästy periaatteessa tarinan puoliväliin ja
vallankumouksen alkusoinnut ovat kuultu. Katniss kärsii sirkuspellensä
roolista, mutta herättää toivoa muille sorretuille. Mitä suuremmaksi toivonsymboliksi nuori tyttö kasvaa,
sitä vaikeampi on valtaapitävien hänestä päästä eroon. Tarvitaan mainosmiestä
ja imagoeksperttiä (Philip Seymour Hoffman) näyttämään, kuinka tuhota puhdas maine.
Hunger Games sisältää suuria huomioita ja ideoita
yhteiskunnasta, mutta myös käsilaukullisen sentimentaalisuutta ja naiiviutta. Lisäksi
se 2,5 tunnin mittaisena elokuvana on ylipitkä ja tuntuu tavallaan turhalta
ensimmäisen osan kierrätykseltä. Ei se huono elokuva ole, mutta sen rakenne
toistaa liikaa ensimmäisen osan tapahtumia (syyttävä sormi osoittaa
alkuperäisteokseen). Vasta viimeisten minuuttien aikana saa elokuva aikaan
minkäänlaista oikeata substanssia tulevaa varten. Hunger Games osaa viihdyttää
etenkin itse kuoleman polttopallon aikana, en vain näe elokuvan merkitystä
suuremmassa tarinassa.
Hunger Games on kuitenkin huomattavasti terveempää
fanituotetta kuin sen vertailukohde Twilight. Sen lisäksi, että elokuvat ovat
parempia, ovat ne myös sanomaltaan älykkäämpiä kuin vampyyrien viisiosainen
saaga pidättyväisyydestä. Sen sijaan, että teinityttöä heitellään eläimeltä
toiselle, on tervettä nähdä tyttö vahvana muutosta synnyttävänä yksilönä.
Näyttelijätyö on myös kauttaaltaan huippuluokkaa. Sen
lisäksi, että Jennifer Lawrence on jälleen kerran rautaa, ovat myös Donald
Sutherland, Woody Harrelson, ja etenkin Philip Seymour Hoffman vakuuttavia.
Hoffman laiskimmillaankin ottaa kohtaukset vaivattomasti haltuunsa ja sitä on
ilo seurata. Hunger Games elokuvat edustavat tällä hetkellä kaikkien aikojen
kuudetta ja seitsemättä parhaiten avannutta elokuvaa Yhdysvalloissa. On
sanomattakin selvää, että trendi tulee jatkumaan nousevana. Sinällään elokuvien
menestys on niin suurta, että en täysin edes käsitä sitä, varsinkin ensimmäisen
osan kohdalla. Jos perinteiset Hollywood järkäleet ovat laadullisesti Hunger
Gamesien tasolla, niin hyvä niin. Sen sijaan toivon, että tulevat kopiot palavat
lippuluukuilla.
***-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti