Myöhässä tulee seuraava kirjoitus ja vielä enemmän myöhässä
seuraava arvostelu. Aina silloin tällöin, mutta ikävän harvoin kylläkin,
innostun elokuvasta sen perinteisen tarinan ja tarinankerronnan takia. Se
muistuttaa minua, mitä viihteellinen Hollywood elokuva voi parhaimmillaan olla.
Tällaisia teoksia ovat viime vuosina olleet David O. Russelin The Fighter ja
Ben Affelckin Argo, jotka ovat molemmat vakuuttaneet ja häikäisseet minut
ammattitaidolla, jolla niiden tarinat ovat koottu ja esitetty. Ne kumpikin
muistuttavat minua vanhan ajan Hollywood-elokuvasta, jolloin tarina itsessään
vei katsojan mukanaan ja hyvien näyttelijöiden ja rautaisen ohjaajan
ensisijainen rooli on palvella nimenomaan itse tarinankerrontaa. Iloiseksi yllätykseksi nostan Ron
Howardin Rushin näiden elokuvien joukkoon ja ainakin Argon rinnalle.
Rush kuvaa formulatähtien James Huntin ja Niki Laudan kasvua
maailmanmestareiksi, keskittyen eniten vuoden 1976 kauteen, jolloin tapahtui
myös Laudan traaginen onnettomuus. Vaikka elokuva viihtyykin vauhdin huumassa,
se on ennen kaikkea elokuva kahdesta lähestymistavasta lajia ja menestystä
kohtaan. Hunt edustaa vapaata sielua, joka nauttii elämästään ja on valmiina
tiukan paikan tullen riskeeraamaan kaikkensa, jopa elämänsä voiton vuoksi.
Lauda on taas analyyttinen ja laskelmoiva ammattilainen, joka omistautuu
lajille 110%:sti tullakseen maailman parhaaksi formulakuskiksi, ottamatta
kuitenkaan koskaan tyhmiä riskejä. Hunt on kaikkien rakastama viinaa litkivä
playboy, kun taas Lauda on epäsosiaalinen ja eristäytynyt erakko. Samalla
päähahmojensa kautta Howard kuvaa koko Formula 1:stä urheiluna, joka vaatii
kuskeiltansa niin omistautumista ja strategiaa kuin myös uhkarohkeutta.
Vaikka lähtökohtaisesti Rush kertoo James Huntista, on se
lopulta kertojanääntä myöten Niki Laudan elokuva. Sen sijaan, että Howard olisi
voinut helposti luoda elokuvan kateudesta, hän kuvaakin itsensä ylittämistä ja
vastustajan kunnioitusta. Hunt ei olisi ollut Hunt ilman Laudaa ja päinvastoin.
Elokuva keskittyy kuvaamaan kilpailua ja kilpailuhenkisyyttä niin
kokonaisvaltaisesti, että se välillä unohtaa hahmojen syvyyden. Hunt ja Lauda
jäävät epäilemättä aavistuksen karikatyyrimäisiksi, mutta Chris Hemsworthin ja
Daniel Brühlin roolisuoritukset pelastavat paljon. Marvelin Thor sopii
täydellisesti englantilaisen naistenmiehen rooliin ja väitänkin, että
Hemsworthin ”comic timing” on aikamme parasta. Pitemmän korren vie kuitenkin
Daniel Brühl, joka tekee mahdottoman tehtävän ja kerää sympatiat puolelleen.
Brühlin äänensävy taltioi täydellisesti omahyväisen kusipään ja epävarman
yksinäisen suden roolin. Hyvin toimivat muutkin näyttelijät, mutta heille ei
paljon tilaa jää näiden kahden mammutin rinnalla.
Kiitokset ansaitsee myös Peter Morganin käsikirjoitus, joka
suoriutuu kunniakkaasti käsikirjoittajalle vaikeasta tehtävästä, jossa tarinaan
pitäisi taltioida niin kilpailuita kuin kuluneita vuosiakin. Kliseisistä
montaaseista ei tarvitse katsojan kauheasti kärsiä. Parhaat urheiluelokuvat
eivät keskity liikaa itse urheiluun ja sen on Morgankin ymmärtänyt. Vaikkakin
muutama vähän liian simppeli hahmon sympatisointi on sivuille päätynyt
(toimittajan törkeä kysymys Laudan avioliitosta), on Rush silti pirun hyvin
kirjoitettu tarina, joka voittaa mennen tullen edellisen Howard-Morgan ytheistyön
Frost/Nixon.
Ron Howard ei ole koskaan herättänyt minussa suurta
kunnioitusta ohjaajana. Hänen jälkensä on aina ollut vähän liian
sentimentaalista ja viimeisen 10 vuoden tuotosten taso on ollut vähintäänkin
arveluttavaa. Nyt kuitenkin Howard pystyy kohtalaisen pienellä budjetilla
luomaan yhden vuoden viihdyttävimmistä elokuvista. Vaikka trailerit toivat
mieleeni jonkinlaisen ”Instagram-elokuvan”, niin visuaalisesti Rush vakuutti
minut tai ehkä tyylin vain tottui. Suuremmalla budjetilla Rushiin olisi kieltämättä
saatu lisää hohtoa (ja extroja), mutta on hienoa, että alle 40 miljoonalla
voidaan luoda Hollywoodissa vakuuttava autourheiluelokuva.
Rushissa on hyvä tarina, hyvät hahmot ja hyvä jännite.
Ammattitaitoisella tiimillä on tuotettu perinteinen hyvä elokuva, jollaisia
näkee ani harvoin nykyään. Rush on helposti lippunsa arvoinen ja toivon, että
tämä pienehkö elokuva löytää tarpeeksi katsojia ja mainetta myös maailmalla. Ron
Howardin filmografiassa Rush on ehdoton helmi.
****
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti