perjantai 25. joulukuuta 2015

Ilmiö nimeltä Star Wars, elokuva nimeltä The Force Awakens

Tässä Marvel-sankarien täyttämässä universumissa on nyt myös Star Warsilla tarve astua estradille. Disneyn dollarin vihreät silmät näkivät mahdollisuuden raapaistessaan takataskusta neljä miljardia dollaria itse Tähtien arkkitehdille, George Lucasille. Visiona oli yksinkertaisesti poistaa Lucas huoneesta ja ottaa tilalle joukko studio-strategikkoja. Ainakin ensimmäisen elokuvan perusteella scifi-kaappaus on onnistunut ja vuoden 2016 puolella saatetaan hyvinkin hätyytellä James Cameronin lippuluukkulukemia.

Tehdään nyt alkuun selväksi, että en koe mitään tarvetta silitellä Tähtien Sota- saagan uudempia tuotoksia sen alkuperäisen trilogian takia. Episodit IV-VI ovat erinomaisia viihde-elokuvia ja trilogiana merkittävä teos niin elokuvan historiallisessa kontekstissa kuin myös populaarikulttuurin kehityksen puolesta. 70-luvun nuori Lucas on ollut visionääri ja leikkaa-liimaa tapaisen tarinankerronnan mestari. Lucasin paras elokuva on silti vuoden -73 American Graffiti.

Episodien I-III osalta arkkitehti Lucasilta karkasi kyllä mopo käsistä, tavallaan. Tähtien sota- elokuvat ovat muodostuneet yhden sukupolven kaihoisaksi nuoruuden ideaaliksi ja mielikuvaksi, joka on sitten testamentattu aina jälkipolville. Sitä on tietenkin avittanut Lucas ja markkinavoimat, restauroitujen versioidensa avulla. Samalla Tähtien Sota on myös kasvanut suuremmaksi kuin sen luoja. Se on kollektiivisten kokemusten summa, johon kenelläkään yksittäisellä henkilöllä, vaikka olisikin omakätisesti luonut koko universumin, ei ole oikeutta kajota. Episodien I-III suurin ongelma onkin, että Lucas vanheni ja muuttui, mutta yhden sukupolven nostalgiannälkäinen muistijälki pysyi ja pysyy ennallaan. Lucasin oma näkemys Tähtien Sodasta ei kohdannut fanien näkemystä. Totta kai on myös muistettava, että Lucasin uudemmat elokuvat ovat paikoitellen karmaisevia.

Disney palkkasikin uuden trilogian ensimmäisen osan ohjaajaksi Star Trekinkin rebootanneen J.J.Abramsin. Älykäs valinta ottaen huomioon ohjaajan aiemmat elokuvat, joissa hän on onnistuneestikin uudelleenrakentanut scifi-universumin, sekä apinoinut taitavasti 80-luvun alun Spielbergiä. Abrams on alkuperäisen trilogian uskollinen fanaatikko ja se näkyy lopputuotoksessa, hyvässä ja pahassa...

Star Wars: The Force Awakens on yllättävän vanhanaikainen elokuva visuaalisesti ja ohjaukseltaan. Muutamaa kallellaan olevaa zoomausta (Star Trek) ja valonheijastusefektiä (kaikki Abramsit) lukuunottamatta The Force Awakens on ennen kaikkea Star Warsia, klassisen Abramsin sijaan. Efektintäyteiseksi elokuvaksi erikoisefektejä käytetään hillitysti. Tämä miellyytti minua suunnattomasti, muutenkin erinomaisesti filmille tallennetussa teoksessa.

Tosin tarina toistaa... ja toistaa alkuperäisen trilogian juonta ja rytmiä kuin mikäkin ala-asteikäisen fanipojan äidinkielen aine. Yhtäläisyydet alkuperäisten elokuvien rakenteisiin ovat jo liian selkeät. Välilllä tuntuu kuin Force Awakens on jatko-osan sijaan uudelleensovitus. J.J. Abrams kopioi menestyksekkäästi esikuvaansa, mutta kopio on kopio, ja se haavoittaa sen elokuvallisia saavutuksia. Elokuvan McGuffin on myös jo aivan liian selvä McGuffin. MI3:sen jäniksenkäpälä on käsikirjoituksellinen mestarinäyte verrattuna Luken sijainnin paljastavaan kartanpalaseen. Jossain vaiheessa, jopa unohdin elokuvan aikana, mistä tässä kaikessa on kyse.

Disney on myös viisaasti toteuttanut historian poliittisesti korrekteimman castingin suuren budjetin event-elokuvalle. Ottaen huomioon alkuperäisen trilogian mahdollisuudet rotutulkinnoille ja Prinsessa Leian orjabikinit, on uusi strategia merkittävä ja ainoa oikea vaihtoehto Disneylle. Star Wars: The Force Awakens ei syyllisty päähenkilöiden valkaisuun ja haastaa vanhat sukupuolikäsitteet. Kuinka moniulotteisia henkilöhahmot sitten ovat, on eri kysymys.

Vaikkakin lähtökohdiltaan valaistuksen kokeneen Storm Trooperin näkökulma on tuore ja herkullinen, ei sillä lopulta tehdä mitään psykologisesti merkittävää. Finniä mielenkiintoisempi hahmo on Luke-kopio Rey, joka  toimii etenkin valovoimaisen Daisy Ridleyn ansiosta. Uskon vahvasti, että Force Awakensin onnistuminen lepää Ridleyn harteilla, ja juuri hänen ansiostaan elokuvasta on helppo pitää. Sen sijaan ennakkoon eniten odottamani Adam Driver ei vielä täysin vakuuta Darth Vaderin viitan kantajana Kylo Reninä. Voi tosin olla, että tulevat osat piirtävät vielä hänestä trilogian mielenkiintoisimman hahmon.

Vanhojen naamojen Leian, Han Solon ja Luken näkeminen on sekä hauskaa että väkinäistä. Käsikirjoituksen valinta yhdistää vanha trilogia uuteen on hankala. Force Awakensia vaivaa vielä pienimuotoinen uudelleenlämmityksen fiilis, jossa nuorempi sukupolvi leikkii vanhempiaan. Vaikka Harrison Ford on elokuvan parasta antia ikääntyneenä, mutta ei kasvaneena Han Solona, tuntuu hänen ja Leian väliset kohtaukset silti hieman sokeroiduilta. Entistä monimutkaisemmat perhesolmut taas saavat avaruusoopperan muuntautumaan avaruussaippuaoopperaksi.

Käyn ajatuksiani läpi ja huomaan heittäväni paljon paskaa uuden trilogian avaajan päälle. Ei Star Wars: The Force Awakens huono elokuva ole tai edes heikko. Se on viihde-elokuvana visuaalisesti ja henkilöhahmoiltaan sata kertaa rikkaampi kuin esimerkiksi kesän avannut efektimössö The Avengers: Age of Ultron. Jos menestyneet suuren budjetin toimintaelokuvat menevät uuden Tähtien Sodan suuntaan, niin hyvä niin. Nyt kun uusi/vanha universumi on myös esitetty, uskon että Rian Johnsonin luotsaamasta episodi VIII:sta tulee parempi elokuva. Sama päti jo vuonna 1980, kun Imperiumin Vastaisku saapui kankaille.

***1/2

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti