R&A: Mr. Holmes & Från djupet av mitt hjärta

Keskiviikko oli rauhallisempi ja, no, vaisumpikin päivä kuin aiemmat. Päivän ensimmäisenä elokuvana oli vuorossa ennen vanhaa mielenkiintoisemman Bill Condonin uusin ohjaustyö Mr. Holmes.  Elokuva kertoo muistisairauden ja vanhuuden kanssa painivasta mestarietsivä Sherlock Holmesista, jonka tehtävänä on selvittää mitä tarkalleen tapahtui 35 vuoden takaisessa viimeisessä työnannossa ja minkä takia sillä on edes merkitystä. Apuna tehtävässä on nuori kotihoitajan poika ja kuten Scherlock kotihoitajalle ystävällisesti huomauttaa, erityisiä lapsia syntyy usein varsin vaatimattomille vanhemmille.

Mr. Holmes on perinteistä ja laadukasta englantilaista elokuvaa. On hyvät näyttelijät, selkeä käsikirjoitus ja kauniit tuotantoarvot, mutta mitenkään englantilaisesta televisiosta poikkeava ei Mr. Holmes siltikään ole. Kaikki tuntuu hieman Harry Potterin ja Dowton Abbeyn sekoitukselta. Ei varmaankaan kovin osuva tai edes realisinen kuvaus kummankaan sarjan ystäville, mutta molemmat nousivat mieleeni tästä kohteliaan hupaisasta tarinasta, joka onneksi löytää sielun elokuvan loppuratkaisussa. Mr. Holmesin tarina ei onneksi olekaan sisällöltään niin yksinkertainen, mitä se aluksi antaa ymmärtää. Omana ajankohtaisena Sherlock-valintana pysyy BBC:n nerokas uudelleentulkinta mestarietsivästä, mutta Bill Condonin uusin työ on varsin ansioitunut pieni sydämellä varustettu viihde-elokuva.

Illan toinen elokuva oli ruotsalainen psykologisen draaman ja teinikauhuelokuvan hybridi, joka ikävä kyllä kuuluu festivaalin vaatimattomimpiin elokuviin. Från djupet av mitt hjärtan suurin ongelma on, että se on samaan aikaa valtavan puuduttava ja pöyristyttävät kliseinen kokemus. Masentunut tyttö lähtee patikkaretkelle kavereiden kanssa. Metsä on paha, tietysti myös ihmiset ovat pahoja ja lopulta koko elokuva on paha. Elokuvan mielenkiintoisimmat aspektit olivat; a) Miksi tytöllä on vuonna 2014 erillinen puhelin ja musiikkisoitin ja b) Kuka lähtee vaeltamaan converseissa?

Parasta elokuvassa on sen ensimmäiset minuutit, jossa on enemmän silmää tarinankerronnalle kuin koko loppurainassa yhteensä ja pääosanesittäjä Felice Jankell, joka osaa näytellä tai ainakin tuijottaa kameraan (muuta hän ei kauheasti teekkään). Sietämättömintä taas on käsikirjoitus, joka tarjoaa hyvin vähän logiikkaa henkilöiden teoille ja ahtaa elokuvaan aivan liian monta kertaa päähenkilön muka syvällisiä monologeja. Från djupet av mitt hjärta on niin vakava, etten pysty sitä ottamaan lainkaan vakavasti. Huomattavasti parempia masiskauhuelokuvia ovat englantilaiset The Descent ja Babdook. Pysytelkää niissä.

Mr. Holmes: ***1/2
Från djupet av mitt hjärta: *