Muutama sana Oscar-gaalasta

Tyypillistä, niin tyypillistä. Aina löydän itseni hereiltä Oscareiden aikaan ja aina myös kyseenalaistan päätöstäni aamulla. Kahvinhuuruinen yö kuluu usein yllätyksettömästi ja tylsästi. Make no mistake, Oscarit ovat hyvin tylsää televisiota. Harva puhe on aidosti innostava/kiinnostava ja vielä harvempi ohjelmanumero on viihdyttävää. Sen lisäksi juontajan stand-up ei ota riskejä, paitsi tietenkin muutaman vuoden takainen stoner-host James Franco, joka tarjosi sentään yllätyksiä. Nyt pestiin oli palkattu Yhdyvaltojen särmättömin talkshow-koomikko Ellen Degeneres, joka suoritti pestinsä rautaisen ammattilaisen tylsin tavoin. Illalta minulla oli kaksi odotusta a) Avajaispuhe on paska ja b) Jared Leto pelastaa puheessaan maailmaa ja mainitsee Ukrainan. Kappas vaan, alle 20 minuuttia meni ja molemmat ennustukset kävivät toteen.

Seuraavat kolme tuntia vietettiinkin sitten palkinnonjakojen ja täysin turhien klippikollaasien parissa. On suorastaan käsittämätöntä miten huonoja Oscar-gaalan kollaasit ovat vuodesta toiseen. Viime vuoden kunnianosoitus Bondin juhlavuodelle oli heikkoa youtube-kamaa, eikä tämän vuoden animaatio ja toiminta kumarrukset olleet sen parempia. Eikö tosiaan klippien kokoamiseen voisi käyttää aavistuksen enemmän aikaa ja luovuutta? In memory osio oli myös vaihteeksi korni ja Bette Midler kasariballadinsa kanssa täysin käsittämätön valinta vuonna 2014. Myöskään kukaan palkinnonesittäjistä ei jäänyt mieleen, paitsi tietenkin Harrisson Ford eleettömällä ja pakotetulla esiintymisellään. Gaala olisi tarvinnut Ben Stillerin, Will Ferrelin tai Robert Downey JR:n kaltaisia viihdyttäjiä kertomaan edes yhden hauskan vitsin. Ja ainiin, miksi Bono lausui/lauloi englantia  jamaikalaisittain?

Palkinnot menivät ennustusteiden mukaan. Suurin ja ainoa yllätys lienee, että parhaan dokumentin palkinnon sai rankan The Act of Killingin sijaan viihteellisempi 20 Feet from Stardomille. Ehkä parhaan elokuvan pokannut 12 Years as a Slave oli tarpeeksi historiallista tuskaa akatemialle. Muuten jännittävimmät palkinnot olivat paras naissivuosa (Jennifer Lawrence vs. Lupita Nyongo) ja harvinaisesti paras elokuva (Gravity vs. 12 Years as a Slave), tosin nekin olivat arvattavissa viime viikkoisten trendien perusteella.

Parhaat puheet taisivat pitää riemastunut Lupita Nyongo ja ensimmäistä kertaa elämässään hermostuneena ollut Matthew Mcconaughey. Silti illan paras hetki oli nähdä ohjaaja Steve McQueenin hyppivän ilosta, sillä miestä ei ole taidettu koskaan edes tavata hymyilevän. Olin myös tyytyväinen Spike Jonzen saamasta kunnianosoituksesta käsikirjoituskategoriassa. Omaperäinen käsikirjoitus, joka ansaitsee kiitosta tarkkanäköisyydestään.

Mistä lopulta Oscarit 2014 tullaan sitten muistamaan?

Pizzasta ja historian retweetatuimmasta julkkisselfiestä. Siinä mielessä gaalajärjestäjät varmaankin kehuvat ja kiittelevät itseään. Tai ehkä suurin voittaja olikin Samsung, jonka PR-temppu selfie oli. No, joka tapauksessa tänä vuonna ehdolla ja voittajissa oli lukuisia hyviä elokuvia. mutta itse ohjelma, se kusee edelleen pahasti.