Uhkapelaajan Oscar-analyysi 2016

Menneellä viikolla paljastettiin helmikuun lopussa järjestettävän Oscar-gaalan ehdokkaat ja mukana oli jälleen kerran niin positiivisia kuin negatiivisiakin yllätyksiä. Kokonaisuutena kuitenkin on huomautettava, että kisa saattaa hyvinkin olla tiukin pitkiin aikoihin. Viime vuoden taistelupukariasetelma Boyhood vs. Birdman on hengissä Spotlightin ja The Revenantin kautta, mutta mukana pakkaa ovat sekoittamassa myös ikuisesti aliarvioitu (siis todennäköisyyksissä, ei laadussa) Mad Max, sekä juoksun musta hevonen The Big Short. Joukkoon kuuluu tietenkin liuta muitakin elokuvia, mutta hyvin todennäköisesti illan suurin voittaja löytyy tästä nelikosta.

Aikaisemmin olen käynyt kategorioittain analyysini todennäköisimmistä voittajista, mutta päätin rikkoa tuttua kaavaa kahdesta syystä. Ensinnäkin sen läpikäyminen on kohtalaisen puuduttavaa jankkaamista, enkä ainakaan tällä hetkellä jaksa kirjoittaa niin yksityiskohtaista analyysiä. Toiseksi itse gaalan seuraaminen on uuvuttavaa. Viihteenä se on väkinäistä, tuotantona kammottavan teennäistä ja palkitsevuudessaan valtava tyhjä pieru, joka jättää univajeen lisäksi galaktisen tyhjän olon tunteen. Siksi onkin energiajuomien kittaamisen sijaan suositeltavaa laittaa rahaa peliin. (Eettisen miehen aate)

Olen jo muutaman vuoden harrastanut vedonlyöntiä Oscar-voittajista onnistuneesti ja joskus epäonnistuneesti...Kuten vedonlyönnissä aina, tavoitteena on löytää ylikertoimet ja uskokaa pois, niitä Oscar-kategorioissa on. Ongelmaksi osoittautuukin vuodet, jolloin yllätyksiä esiintyy hyvin vähän. Tällöin voittorivi on jo niin varma, että viivan alle jää minimaalisten kertoimien takia hyvin pieni kakun palanen - muistaakseni UPin kerroin parhaan animaatioelokuvan Oscarille oli Unibetissa aikoinaan 1,01. Onneksi tällä hetkellä pakka on vielä hyvin sekaisin.

Oscar-kisa on vasta aluillaan ja kovaa dataa tarjolla hyvin vähän

Merkittäviä Oscar-indikaattoreita ovat tietenkin näyttelijöiden, ohjaajien ja tuottajien kiltojen omat palkinnot. Ehdokkuudet ovat tietenkin jaettu, mutta voittajat selviävät vasta tulevien viikkojen aikana. Selkeitä ennakkosuosikkeja on vielä hyvin vähän, mutta niitä voi hyvin tulla lisää. Erityisesti pitäisin silmällä Spotlightin ja The Revenantin menestystä. Mikäli toinen näistä elokuvista saa alleen selkeän voittoputken, on se hyvin todennäköisesti lyömätön Oscareissa. Jos kuitenkin palkinnot jakautuvat suuremmalle joukolle, on peli täysin auki. Huomattavaa on myös, että kiltojen äänestäjät kuuluvat myös Oscar-akatemiaan ja enemmistö koostuu näyttelijöistä...

Kriitikoiden suosikit ja Golden Globet ovat jo jaettu. Ensimmäisen ryhmän suosikit ovat akatemialle usein liian epäkaupallisia ja sen takia siis usein huono oscar-indikaattori. Amerkkalaisten kriitikoiden suosikit tälle vuodelle olivat Spotlight, Mad Max: Fury Road ja Carol, joista viimeisin ei edes päässyt parhaan elokuvan ehdokkaaksi. Jälkimmäinen taas ovat tähtinälkäisten Hollywood Foreign Pressin jäsenten (n. 80kpl) palkinto, joka on menettänyt arvostustaan vuosi vuodelta enemmän. Antaisin enemmän huomiota Ricky Gervaisin vitseille kuin itse Golden Globe voittajille. Muita merkittäviä tulevia palkintogaaloja ovat tietenkin brittien BAFTAt ja Independent Spirit Awards. Indie-palkinnot ovat aivan oma pelinsä ja niistä ei kannata johtopäätöksiä vetää mihinkään suuntaan, vaikka toki moni Oscar-ehdokas on myös ehdolla Spiriteissä. BAFTA taas on eurooppalaisempi palkinto ja sen takia välttää myös enemmän kaupallisisesti menestyneitä elokuvia kuin Oscarit.

Huomioita vedonlyöntilogiikasta

Joskus ylivoimaiset ennakkosuosikit häviävät. Tämän takia en suosittele selkeiden voittoheppojen selkään hyppäämistä. Pienet kertoimet eivät tuo hymyä, mutta yllätystappio takuulla vituttaa - sijoitit suuremman summan, koska olit niin varma, eikö totta? Fiksu toimintatapa on hakea mustia hevosia. Yllätyksiä tapahtuu Oscareissa joka vuosi, mutta niiden ennakoiminen on vaan vaikeaa - sen takia siis hajauta.

Vaikka kuinka fanittaisit Leonardo Dicapriota, pysy parhaan miespääosan kategoriasta kaukana. Leo tulee sen viemään, mutta Unibetin kerroin 1,14 on liian pieni, jotta siihen kannattaisi rahaa sijoittaa. Kaukana pysyisin myös naispääosasta, sillä Brie Larson elokuvasta Room on tällä hetkellä liian vahva ehdokas. Ehdottomasti kiellettyjä kategorioita on myös paras animaatioelokuva (Inside Out). Luultavasi pysyn myös parhaan vieraskielisen elokuvan kategoriasta poissa, vaikka se onkin usein tarjonnut yllätyksiä. Nyt Son of Saul taitaa kuitenkin olla niin vahvoilla.

Sen sijaan suosittelen palkintotrendien seuraamista ja vetojen hajauttamista useiden eri elokuvien välille. Tänä vuonna tuskin nähdään sitä yhtä ja ainoata palkintokahmijaa. Tässä muutama karaktääri tulevalle kisalle:

• Spotlight on vielä ennakkosuosikki, mutta sen tähti himmenee, kun The Revenantin suosio kansan keskuudessa ja lippuluukuilla kasvaa. Mikäli Spotlight ei saa suvereenia kannatusta muissa palkintogaaloissa, se tulee häviämään Oscar-iltana useasti. 
• The Revenant on tämän hetken kovin kirijä. Sen suurimpana esteenä on Inarritun viime vuoden menestys. Ainoastaan kaksi ohjaaja aiemmin ovat voittaneet parhaan ohjaajan palkinnon peräkkäisinä vuosina. Akatemia voi kokea, että Inarritu on jo saanut riittävän tunnustuksen viime vuonna. Jos se ei kuitenkaan haittaa akatemiaa, The Revenantin ja Inarritun voima voi kantaa muihinkin kategorioihin esim. Tom Hardy yllättäjänä.
• Mad Max: Fury Road on tunnustettu mestariteos ja Internet-aikakauden toimittajien ehdoton suosikki. Ehdokkuuden voi tietenkin kokea jo riittävänä tunnustuksena genre- ja toimintaelokuvalle, mutta Mad Max taitaa vaatia enemmän. Paras elokuva on vielä kaukana, mutta ohjaajan palkinto saattaa olla illan odotetuimpia yllätyksiä. Ainakin ansaittu sellainen.
• The Big Short on tuskin yhdessäkään kategoriassa aito ennakkosuosikki, mutta sillä on potentiaalia illan suurimmaksi yllättäjäksi, mikäli äänet jakautuvat tasaisesti usean elokuvan välillä.
• Jälleen kerran akatemia äänesti vahvasti valkoista elokuvaa ja kohu syntyi välittömästi. Voiko ns. korjaavana liikkeenä toimia Straight Out of Comptonin huomioiminen parhaassa alkuperäisessä käsikirjoituksessa? Epätodennäköistä, sillä Spotlight loistaa siellä, mutta yli 20 kertoimella herkullinen kohde pienelle vedolle. Varsinkin, jos Spotlightin vauhti hiipuu entisestään.
• Ääni, puvustus, meikkaus, musiikki ja erikoistehosteet ovat mielenkiintoisia kategorioita, joista aidot ennakkosuosikit puuttuvat usein. Tarjoavat mukavia mahdollisuuksia pienille voitoille. Saako Morricone vihdoin hieman kunnioitusta?
• Illan kovatasoisin kamppailu käydään parhaasta kuvauksesta. Kuka tahansa viidestä ehdokkaasta ansaitsee palkinnon. Lubizki on ennakkosuosikki, mutta olisiko vihdoinkin Deadkinsin aika voittaa palkinto 13. ehdokkuudellaan? 

Potentiaalisimmat yllättäjät ja ylikertoimet

Mad Max: Fury Road
George Millerin mestariteoksen kertoimet ovat jo laskussa, sillä sen potentiaalia on alettu jo tunnistamaan. Paras elokuva on vielä pitkän matkan päässä, mutta paras ohjaus on mahdollinen.

The Revenant
Leon kannattelemana tämän westernin jalat saattavat kantaa pitkälle. Jos Revenantista muodostuu selkeä suosikki, sen valovoima heijastuu myös pienempiin katergorioihin. Juonellisesti merkittävä karhu saattaa kerätä tunnustusta efekteissä ja äänissä. Aina tasaisesta parhaasta sivuosasta voi Tom Hardykin nousta voittajaksi. Epäilen myös, että The Revenantin kertoimet tulevat tästä enää nousemaan...

Alicia Vikander
Rooney Mara on ehdoton ennakkosuosikki parhaassa naissivuosassa, mutta Vikanderin vuosi on ollut loistava. The Danish Girlin lisäksi ruostalaistähti on myös kerännyt ehdokkuuksia elokuvasta Ex-Machina. Akatemia saattaa palkita Vikanderin nimenomaan koko vuoden kontribuutiosta. Kerroin 4,5 ei ole hassumpi, ottaen huomioon että Carol on lopulta aika pieni elokuva.

Mark Rylance
Tällä hetkellä sympatiat ovat Sylvester Stallonen puolella parhaan miessivuosan kategoriassa, mutta mielestäni Mark Rylance on yhtä todennäköinen voittaja. Sen takia 2,5 kerroin ei ole aivan surkea.

Hateful Eight 

Tarantinon mestariteos ei ehdokkuuksissa saanut paljoa rakkautta akatemialta. Silti elokuvalla on muutama mahdollisuus kunniaan helmikuun gaalassa. Jennifer Jason Leighn tämän hetkinen 15 kerroin on selkeä ylikerroin. Lisäksi uskon, että Morricone tulee viemään parhaan musiikin palkinnon ja 2,5 kerroin onkin siinä tapauksessa reilu.

 

"Pienemmät kategoriat"

Lyö, vaikka muutaman elokuvan puolesta ja kerää hieman maltillisempia voittoja. Varmuutta voittajista ei ole, mutta ennakkosuosikeillakin on hieman korkeampia kertoimia. Esimerkiksi Cinderalla taitaa ainakin ammattilaisten mielestä olla ehdoton #1. 

 

Muista!!!!!

Vedonlyönti Oscareissa on ennen kaikkea tapa viihdyttää itseään tuskastuttavan yllätyksettömässä tapahtumassa. Liian vakavasti ei kannata kuitenkaan vedonlyöntiä ottaa. Lisäksi on syytä muistaa, että ennakkosuosikit ovat syystä ennakkosuosikkeja. Aina yllätyksiä ei tapahdu, mutta toivottavsti Mad Max yllättää tänä vuonna ;)

Oscareiden kiinnostavin kamppailu: Selma vs. American Sniper

Suomessa on hankalaa puhua elokuvamaailman ajankohtaisista aiheista. Syitä on useita, joista suurin on tietenkin elokuvalevityksen hitaus joidenkin nimikkeiden osalta. Toiseksi suurin syy on kuitenkin, että Suomessa elokuva nähdään edelleen ennen kaikkea viihteenä. Elokuvalla tapetaan muutama tunti viikonlopusta, joko teatterissa tai kotisohvalla. Karkki on suositeltavampi seuralainen kuin ajatus. Samalla olemme tiedostetusti jättäytyneet suuremmasta keskustelusta, jossa elokuvat nähdään osana nykyaikaista maailmankuvaa ja sen rakennelmaa. Syvällisemmät elokuvat eivät saa katsojia ja viihteellisemmät elokuvat ovat television korviketta. Miksi siis antaa niille enempää aikaa tai aivosoluja?

Elokuva ei ole suomalaisessa kahvipöydässä (jos sellaista edes on) conversation piece. Kuinka paljon käytiin keskusteluja Sonyn hakkerointikriisistä ja The Interview elokuvan osasta koko yhtälössä? Vaikka itse elokuva kuuluu tasoltaan sarjaan "olipas väsynyt tekele", piirsi sen ensi-ilta-hullabaloo absurdin tarinan suurvalloista, studioiden "suurmiehistä" ja populäärikulttuurin voimasta. Kaikesta siitä mistä itse olen siis kiinnostunut. Mutta elokuva on vain elokuvaa - keskustellaan mieluummin verotiedoista.

Nyt eletään palkintogaalojen suurinta huumaa ja suurin osa Oscareista on jo jaettu historiallisen datan perusteella. Golden Globet, SAGit ja PGA:t ovat jo piirtäneet tulevan helmikuun käsikirjoituksen vai ovatko sittenkään? (palataan myöhemmin)

Kun ehdokkuudet jaettiin tammikuun puolessavälissä, syntyi perinteinen loan heitto siitä ketkä ansaitsevat ja ketkä eivät ansaitse paikkaansa ehdokaslistalla. Kaikista selkeimmän selkään puukotuksen koki Lego: The Movie. Kriitikot ja yleisö olivat yhtä mieltä, että vuoden kenties kaupallisimmista lähtökohdista oli valmistunut vuoden paras animaatioelokuva. Miten keltaiset lelut eivät päätyneet viiden parhaan joukkoon on kieltämättä edelleenkin hämmentävää.

Onneksi legot voidaan kuitenkin nopeasti siivota sängyn alle, sillä eiväthän animaatiot nyt kuitenkaan aitoja elokuvia ole...

Suurempi ongelma syntyi Selman yllättävän vähäisestä edustuksesta tulevassa Oscar-gaalassa. Kyseessä siis keskustelun ensimmäinen teos, jonka kommentoiminen Suomesta on hankalaa... Elokuva, joka siis Atlantin-takaisten kriitikoiden perusteella on järisyttävän vaikuttava kuvaus (tukiaineistonani; Metacriticin 89 ja Rotten Tomatosin 99%) Martin Luther Kingin taistelusta tasavertaisen äänestysoikeuden puolesta, sai vaivaiset kaksi ehdokkuutta.

Sen lisäksi, että Selma käsittelee Amerikan historian varsin tuoretta ja parantumatonta haavaa; tummaihoisten oikeuksia, tekee siitä poikkeuksellisen elokuvan myös sen ohjaaja Ava Duvernay - hän on nimittäin tummaihoinen ja nainen. Oscareillahan on aina ollut suuria vaikeuksia palkita niin tummaihoisia kuin myös naisiakin. Ymmärrätte varmaan dilemman.

Ketkä ovat sitten akatemia? AMPAS eli The Academy of Motion Picture Arts and Sciences koostuu yli 5 000:sta elokuva-alan ihmisestä, josta suurinta "blokkia" edustavat näyttelijät. Sen takia näyttelijöiden elokuvat ovat usein vahvoilla parhaan elokuvan kategoriassa. Akatemia voidaan jakaa myös muillakin, hieman vähemmän edustavilla, tavoilla. Akatemian enemmistö koostuu nimittäin ikääntyvistä valkoihoisista miehistä...

Nyt ymmärrämme siis Ava Duvernayn saamatta jääneen ehdokkuuden ongelman.

Tummaihoisten Oscar-saavutusten lista on lyhyt. Mm. sivuosapystejä on tullut yhteensä 10kpl. Parhaan miespääosan Oscaria on pystynyt tuulettamaan vain neljä näyttelijää (Poitier, Washington, Foxx ja Whitaker) ja parhaan naispääosan palkinnon on nostanut ainoastaan Halle Berry. Parhaan ohjaajan palkintoa ei ole voittanut kukaan.

Naisohjaajien track-record on vieläkin surkeampaa katsottavaa. Ainoastaan neljä naista on ollut ehdokkaana parhaan ohjaajan kategoriassa koko gaalan historiassa (Wertmuller, Campion, Coppola ja Bigelow) ja Kathryn Bigelow on ainoa, joka on pystynyt voiton realisoimaan. Tämän lisäksi on vielä muistissa toissavuotinen Kathryn Bigelow'n  täysin käsittämätön ehdokkuudetta jättäminen elokuvasta Zero Dark Thirty. Kenties akatemia ajatteli, että kerran saatu palkinto on tarpeeksi. Tätä ajattelutapaa, ei kuitenkaan harrasteta mies-ohjaajien tapauksissa...

Rasismia ja sovinismia on usein hoettu, mutta ikävä kyllä se on akatemian valintojen tapauksessa perusteltua, vaikkakaan ei täysin.

On myös totta, että Selma hyppäsi palkintotaisteluun liian myöhään ja että panostus, Oscareille aina niin tärkeään, lobbaukseen oli mitätön. Roberto Benigni, Shakespear in Love ja Crash ovat esimerkkejä markkinoinnin merkityksestä Oscarin voittamisessa. On oltava valmis nuolemaan akatemian persettä, jos haluaa nousta nk. "suurien" joukkoon.

Perinteisissä tarinoissa on aina protagonisti, sekä antagonisti. Niin on myös vuoden 2015 Oscar-gaalassa. Selman noteeraamattomuus olisi ollut täysin hyväksyttävää, jos noteeraamattomaksi olisi jäänyt myös Clint Eastwoodin uusin elokuva American Sniper, mutta toisin kävi - ja niin tuli American Sniperista julma ryöväri.

American Sniper keräsi yhteensä kolme kertaa enemmän ehdokkuuksia kuin Selma, josta Selmalle äärimmäisen kivulias ja muille äärimmäisen yllättävä ehdokkuus tipahti Bradley Cooperille parhaasta miespääosasta. Todennäköisempi ja toivottavampi vaihtoehto olisi ollut esimerkiksi Selman David Oyelewon tulkinta Martin Luther Kingistä. Ehdokkuuksien jälkeen, kuin suolana haavoille, American Sniperista tuli vielä järisyttävä lippuluukkuhitti. Yksi vuoden katsotuimpia elokuvia ja ehdoton Oscar-ehdokkaiden rahasampo.

Mikä tekee sitten American Sniperista niin vastenmielisen vastaehdokkaan Selma-kannattajien silmissä (taas helppo huudella täältä Suomesta)? American Sniper on kriittisten kriitikoiden mukaan mitä patrioottisinta, tappamista ihannoivaa, amerikkalaisen armeijan propagandaa. Se perustuu Chris Kylen, Navy Sealsien tehokkaimman (lue: tappavimman) tähystysampujan omaelämänkertaan. Omaelämänkerrassaan Kyle (ilmeisesti) kuvaa tappamistaan innolla ja mm. käyttää irakilaisista kohteistaan termiä "savages". Tappaja ja rasisti ovat sanoja, joita Kylen kriitikot ovat usein esittäneet.

Clint Eastwoodin elokuva on ilmeisesti glorifioitu ja putsattu versio Chris Kylen kirjasta. Se käsittelee ennen kaikkea velvollisuutta isänmaata kohtaan sekä sodan raadollisuutta, niin rintamalla kuin sieltä palattuakin. Se näyttää sodan moraalisesti vaikeana asiana, mutta silti pakollisena. Se on materiaalia, joka siis uppoaa takuuvarmasti Keski-Amerikkaan, siinä missä se samalla synnyttää pahan olon tunnetta New Yorkissa.

Mikään Oscar-ehdokkaista ei ole lähivuosiin saanut yhtä ristiriitaista kritiikkiä kuin American Sniper. Silti sen scoret ovat yllättävän kohdallaan (Metacritic: 72, Rotten Tomatos: 73%). Olen lukenut arvosteluja, jotka puuttuvat niin elokuvan moraaliin kuin myös sen tekotavan laiskuuteen. Oman kohunsa on myös herättänyt American Sniper baby, vauva-propsi joka on niin feikki, että vastaavaa on vaikea löytää toisesta vakavasti otettavasta modernista elokuvasta.

Clint Eastwood on tehnyt vuoden puhutuimman elokuvan, mutta ei traditionaalisessa mielessä. Samalla American Sniper on se elokuva, jonka haluan tällä hetkellä nähdä kaikista eniten. Se on herkullinen ilmiö, jota ihmiset rakastavat vihata ja puolustaa. Se tuntuu olevan elokuva, joka määrittelee kuka sinä olet ja mitä sinä edustat, ja sen takia se on aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan lukemattomia riitoja Yhdysvalloissa, ei Suomessa.

Oscarien mielenkiintoisin kamppailu ei siis ole Boyhood vs. Birdman, vaan Selma vs. American Sniper. Totuus on että Selman tuuli on pysähtynyt seinään, mutta mitä enemmän American Sniperia solvataan sitä vahvemmaksi se muuttuu. Selma tulee voittamaan Oscarin parhaasta kappaleesta. American Sniper taas tulee nostamaan muutaman teknisen pystin varmasti, mutta ei ole ollenkaan mahdotonta että illan aikana juhlivat myös Bradley Cooper ja ehkä, ehkä jopa, tuotantoyhtiö. Jos näin tapahtuu, tulee American Sniperista ikuinen conversation piece.

Muutama sana Oscar-gaalasta

Tyypillistä, niin tyypillistä. Aina löydän itseni hereiltä Oscareiden aikaan ja aina myös kyseenalaistan päätöstäni aamulla. Kahvinhuuruinen yö kuluu usein yllätyksettömästi ja tylsästi. Make no mistake, Oscarit ovat hyvin tylsää televisiota. Harva puhe on aidosti innostava/kiinnostava ja vielä harvempi ohjelmanumero on viihdyttävää. Sen lisäksi juontajan stand-up ei ota riskejä, paitsi tietenkin muutaman vuoden takainen stoner-host James Franco, joka tarjosi sentään yllätyksiä. Nyt pestiin oli palkattu Yhdyvaltojen särmättömin talkshow-koomikko Ellen Degeneres, joka suoritti pestinsä rautaisen ammattilaisen tylsin tavoin. Illalta minulla oli kaksi odotusta a) Avajaispuhe on paska ja b) Jared Leto pelastaa puheessaan maailmaa ja mainitsee Ukrainan. Kappas vaan, alle 20 minuuttia meni ja molemmat ennustukset kävivät toteen.

Seuraavat kolme tuntia vietettiinkin sitten palkinnonjakojen ja täysin turhien klippikollaasien parissa. On suorastaan käsittämätöntä miten huonoja Oscar-gaalan kollaasit ovat vuodesta toiseen. Viime vuoden kunnianosoitus Bondin juhlavuodelle oli heikkoa youtube-kamaa, eikä tämän vuoden animaatio ja toiminta kumarrukset olleet sen parempia. Eikö tosiaan klippien kokoamiseen voisi käyttää aavistuksen enemmän aikaa ja luovuutta? In memory osio oli myös vaihteeksi korni ja Bette Midler kasariballadinsa kanssa täysin käsittämätön valinta vuonna 2014. Myöskään kukaan palkinnonesittäjistä ei jäänyt mieleen, paitsi tietenkin Harrisson Ford eleettömällä ja pakotetulla esiintymisellään. Gaala olisi tarvinnut Ben Stillerin, Will Ferrelin tai Robert Downey JR:n kaltaisia viihdyttäjiä kertomaan edes yhden hauskan vitsin. Ja ainiin, miksi Bono lausui/lauloi englantia  jamaikalaisittain?

Palkinnot menivät ennustusteiden mukaan. Suurin ja ainoa yllätys lienee, että parhaan dokumentin palkinnon sai rankan The Act of Killingin sijaan viihteellisempi 20 Feet from Stardomille. Ehkä parhaan elokuvan pokannut 12 Years as a Slave oli tarpeeksi historiallista tuskaa akatemialle. Muuten jännittävimmät palkinnot olivat paras naissivuosa (Jennifer Lawrence vs. Lupita Nyongo) ja harvinaisesti paras elokuva (Gravity vs. 12 Years as a Slave), tosin nekin olivat arvattavissa viime viikkoisten trendien perusteella.

Parhaat puheet taisivat pitää riemastunut Lupita Nyongo ja ensimmäistä kertaa elämässään hermostuneena ollut Matthew Mcconaughey. Silti illan paras hetki oli nähdä ohjaaja Steve McQueenin hyppivän ilosta, sillä miestä ei ole taidettu koskaan edes tavata hymyilevän. Olin myös tyytyväinen Spike Jonzen saamasta kunnianosoituksesta käsikirjoituskategoriassa. Omaperäinen käsikirjoitus, joka ansaitsee kiitosta tarkkanäköisyydestään.

Mistä lopulta Oscarit 2014 tullaan sitten muistamaan?

Pizzasta ja historian retweetatuimmasta julkkisselfiestä. Siinä mielessä gaalajärjestäjät varmaankin kehuvat ja kiittelevät itseään. Tai ehkä suurin voittaja olikin Samsung, jonka PR-temppu selfie oli. No, joka tapauksessa tänä vuonna ehdolla ja voittajissa oli lukuisia hyviä elokuvia. mutta itse ohjelma, se kusee edelleen pahasti.

And the Oscar goes to... osa 2/2

Paras Leikkaus

• American Hustle
• Captain Phillips
• Dallas Buyers Club
• Gravity
• 12 Years as a Slave

Paras leikkaus on siitä kiinnostava kategoria, että sillä on ollut tapana olla suuri vaikutus parhaan elokuvan pystin jakoon. Ilman parhaan leikkauksen ehdokkuutta on turha haaveilla parhaasta elokuvasta. Akatemia on usein palkinnut elokuvia, jotka myös näyttävät leikatuilta elokuvilta (esim. The Slumdog Millionaire ja Argo). Sen takia en usko näyttelijävetoiseen Dallas Buyers Clubin, enkä myös liiemmin American Hustlen mahdollisuuksiin. Captain Philips taas tarjoaa vimmattua menoa, mutta elokuva on silti ehkä liian keskiverto, jotta se lopulta anastaisi palkintoa itselleen. Ennustan siis, että kamppailu parhaasta leikkauksesta käydään parhaan elokuvan ennakkosuosikkien Gravityn ja 12 Years as a Slaven välillä. Gravity on lopulta tekninen elokuva ja sen takia se vie myös parhaan leikkauksen. 

Paras Sovitettu Käsikirjoitus

• Before Midnight
• Captain Phillips
• Philomena
• 12 Years as a Slave
• The Wolf of Wall Street

Jossain vaiheessa syksyä näytti siltä, että Richard Linklaterin trilogian päätösosa Before Midnight kerää kasan Oscar-ehdokkuuksia, mutta toisin kävi. Nebraska oli lopulta riittävästi indieä akatemian makuun. Sovitettu käsikirjoitus onkin lopulta ainoa kategoria, jossa elokuva on ehdolla. Tavallaan olisi hienoa palkita ohjaaja Linklater ,ja näyttelijät Delpy ja Hawke kunnianhimoisesta toista vuosikymmentä kestäneestä produktiosta, mutta näin tuskin tapahtuu. Captain Phillips ja Philomena ovat myös selkeätä täyttömateriaalia kategoriassa. Kisa käydään 12 Years as a Slaven ja The Wolf of Wall Streetin välillä, ja uskon että jälkimmäinen vie lopulta pidemmän korren. Paras sovitettu käsikirjoitus jää myös hyvin todennäköisesti Scorsesen hävyttömän elokuvan ainoaksi voitoksi. The Wolf of Wall Street edustaa yksinkertaisesti liikaa alastomuutta, huumeita ,ja sikailua pärjätäkseen tosissaan Oscar-kisassa.

Paras Alkuperäinen Käsikirjoitus

• American Hustle
• Blue Jasmine
• Dallas Buyers Club
• Her
• Nebraska

Parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen saaja voi periaatteessa olla kuka tahansa ehdokkaista. American Hustlen dominointi kaikissa kategorioissa parantaa elokuvan mahdollisuuksia voittaa käsikirjoituksessa ja Woody Allen on aina Woody Allen, vaikka mitä syytöksiä kaatuisi niskaan. Uskon silti, että Spike Jonzen Her tulee viemään voiton. Her on kriitikoiden lemmitty ja akatemia haluaa varmastikin antaa jotain rakkautta elokuvaa kohtaan. Paras alkuperäinen käsikirjoitus on Jonzen hävittävänä.

Paras Naissivuosa

• Sally Hawkins - Blue Jasmine
• Jennifer Lawrence - American Hustle
• Lupita Nyong'o - 12 Years as a Slave
• Julia Roberts - August: Osage County
• June Squibb - Nebraska

Tämän pystin kamppailu käydään kahden Lawrencen ja Nyong'on välillä. Muilla ei ole mitään jakoa. Lawrence on vienyt Golden Globen ja SAGin, Nyong'o taas Critics Choicen, mutta koska Jennifer Lawrence on Hollywoodin ylivoimaisesti valovoimaisin ja pidetyin tähti tällä hetkellä, tulee hän saamaan uransa toisen Oscarin. Se ei myöskään haittaa, että Lawrence on kaapinut tänä vuonna pelkästään Yhdysvalloissa lähemmäs puoli miljardia dollaria lippuluukuilta (American Hustle + The Hunger Games 2).

Paras Miessivuosa

• Barkhad Abdi - Captain Phillips
• Bradley Cooper - American Hustle
• Michael Fassbender - 12 Years as a Slave
• Jonah Hill - The Wolf of Wall Street
• Jared Leto - Dallas Buyers Club

Kyseinen kategoria on usein gaalan suurimpia kysymysmerkkejä, mutta ei tänä vuonna. Kovasta kilpailusta huolimatta, tämä pysti menee satavarmasti Jared Letolle. Leton rooli on ensinnäkin "näyttelijätöiden elokuvassa" ja toiseksi hän näyttelee transseksuaalia. Akatemia rakastaa muuntautumisleikkejä ja tänä vuonna akatemia palkitsee kaksi...

Paras Naispääosa

• Amy Adams - American Hustle
• Cate Blanchett - Blue Jasmine
• Sandra Bullock - Gravity
• Judi Dench - Philomena
• Meryl Streep - August: Osage County

Vielä jossain vaiheessa syksyä oli puhetta Sandra Bullockin upeasta roolityöstä Gravityssä ja siitä kuinka näyttelijä joutuu kantamaan koko elokuvaa harteillaan. Mitä pidemmälle vuotta ja uutta vuotta ollaan kuitenkin menty, sitä enemmän Gravitystä on keskusteltu pääasiassa teknisenä elokuvana ja on kokonaan unohdettu sen inhimilliset voimat. Sen takia Bullock ei ole enää edes haastaja. Tämä palkinto menee mitä suurimmalla todennäköisyydellä vuoden palkituimmalle Cate Blachetille. Suurin haastaja Woody Allenin erinomaiselle draamakomedialle on Amy Adams ja American Hustle. Hyvällä lobbauksella American Hustlella on vielä kaikki voitettavana, eikä sekään haittaa, että Amy Adams vaikuttaa hyvin sympaattiselta amerikkalaiselta mediassa. Meryl Streep taitaa nykyään olla vakio kategoriassa, vaikka puolet kriitikoista ovat maininneet ylinäyttelemisen Augustin tapauksessa.

Tuli muuten vielä mieleen, että tulevaisuudessa Jennifer Lawrence tulee paikkaamaan Meryl Streepin Hollywoodin suurimpana näyttelijättärenä. 

Paras Miespääosa

• Christian Bale - American Hustle
• Bruce Dern - Nebraska
• Leonardo Dicaprio - The Wolf of Wall Street
• Chiwetel Ejiofor - 12 Years as a Slave
• Matthew McConaughey - Dallas Buyers Club

Mud, The Wolf of Wall Street, True Detective ja Dallas Buyers Club. Matthew McConaughey on elämänsä vedossa ja tulee nostamaan kultaisen pystin ilmaan vuonna 2014. Suurin haastaja on Dicaprio, mutta elokuva jakaa mielipiteet liikaa kahtia. Lisäksi McConaughey laihdutti, PALJON, rooliansa varten.

Paras Ohjaus

• David O. Russel - American Hustle
• Alfonso Cuarón - Gravity
• Alexander Payne - Nebraska
• Steve McQueen - 12 Years as a Slave
• Martin Scorsese - The Wolf of Wall Street

Alfonso Cuarón tullaan palkitsemaan illan päätteessä parhaasta ohjauksesta. Gravity on Cuarónin perheen kunnianhimoinen luomus, joka on ollut tekeillä jo vuosia. Sitä tullaan luultavasti aina käsittelemään puhtaasti ohjaajan elokuvana ja muiden työpanos hukkuu turhankin paljon taustalle. Siitä huolimatta Cuarón ansaitsee Oscarinsa visuaalisesti upeasta kokemuksesta. Suurin kilpailija on Steve McQueen, mutta taiteilijan tyly tapa esiintyä julkisesti haittaa entisestään elokuvan mahdollisuuksia parhaan ohjauksen kategoriassa. O. Russel tullaan toivon mukaan joskus vielä palkitsemaan ja jo kaksi kertaa käsikirjoituksesta voittanut Payne on liian low key voittaakseen ohjaajana. Scorsese on teräksinen veteraani, joka on tainnut olla ehdokkaana viidesti jo pelkästään 2000-luvulla. Uskon itse asiassa, että The Wolf of Wall Street olisi voinut olla vielä paljon parempi elokuva, jos aikaa leikkaamiseen olisi ollut enemmän.

Paras Elokuva

• American Hustle
• Captain Phillips
• Dallas Buyers Club
• Gravity
• Her
• Nebraska
• Philomena
• 12 Years as a Slave
• The Wolf of Wall Street

Nonniin ja lopuksi analysoidaan vielä hieman pääpalkintoa, jota todellisuudessa tavoittelee enää kolme elokuvaa. Her, Nebraska ja Philomena ovat aiheiltaan liian pieniä elokuvia voittaakseen. Captain Phillips ja Dallas Buyers Club taas ovat kehuttuja, mutta ei rakastettuja. Muutenkin DBS:n näyttelijäpalkinnot riittävät akatemialle. The Wolf of Wall Street jätti suuren osan katsojista kylmäksi, joka estää sitä nousemasta parhaan elokuvan kisaan. Jäljelle jäävät siis American Hustle, Gravity ja 12 Years as a Slave.

Alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan kyseessä on Gravityn ja 12 Years as a Slaven kilpajuoksu, jonka lopulta pitäisi päättyä 12 Years as a Slaven hyväksi. Kaikki odottavat, että Steve MqQueenin raastava orjaelokuva vie siis voiton. Akatemia nyökkää siis molemmille elokuville jakamalla klassiseen tapaan elokuvan ja ohjauksen palkinnot eri osoitteisiin. PGA:n (tuottajien killan palkinto) pääpalkintokin jouduttiin jakamaan näiden kahden elokuvan välillä ensimmäistä kertaa sen historiassa. Se tarjoaakin mustalle hevoselle, American Hustlelle, mahdollisuuden. Mikäli Gravityn ja 12 Years as a Slaven äänet jakautuvat tasapuolisesti, on mahdollista, että näyttelijöiden elokuva American Hustle viekin pääpotin.

American Hustle todisti jo voimansa voittamalla SAG:in (Screen Actors Guild) pääpalkinnon ja akatemia tunnetusti koostuu ennen kaikkea näyttelijöistä. On siis täysin mahdollista, että American Hustle vie pääpotin. Se on luultavasti ainakin todennäköisempi voittaja kuin Gravity. Vuoden 2014 Oscar-gaala on siitä hauskaa katsottavaa, että vuoden suuret palkinnot ovat tavallaan jo jaettu ja nyt American Hustle ärsyttää ja haastaa kaikkia. 12 Years as a Slavella ja Gravityllä on tulevana maaliskuun sunnuntaina pelkästään hävittävää...

Tärkeitä päiviä:

Oscar-Gaala: 2.3.2014

12 Years as a Slave: 24.1.2014

Dallas Buyers Club: 31.1.2014

Philomena: 31.1.2014

Her: 7.2.2014

American Hustle 7.3.2014

And the Oscar Goes to... osa 1/2

Elämme Tammikuun viimeisiä viikkoja ja palkintoja jaetaan lähes jokainen viikonloppu aina maaliskuun alkuun saakka. Oscar-kausi on vauhdissaan ja elokuvalobbaus käy kuumimmillaan Hollywoodissa. Samalla arvostetut elokuvat käärivät vielä kaikki ylimääräiset dollarit mitä lippuluukuilla on tarjolla. On aika katsastaa ehdokkaita ja tehdä ennustuksia tulevasta gaalasta.

 

 Paras animaatio

• The Croods
• Despicable Me 2
• Ernest & Celestine
• Frozen
• The Wind Rises

Miyazakistakin huolimatta animaatiokategoria on hyvin selvä tänä vuonna. Disneyn Frozen on selkeä paluu 90-luvun kulta-aikaan aina klassikko satuja ja voimaballadeja myöten. Forzen on myös kategorian ylivoimainen lippuluukkukuningas yltäen aina Leijonakuninkaan lukemiin asti. Monet varmasti toivoisivat eläköityvälle japanilaismestarille vielä yhtä palkintoa, mutta Frozen on yksinkertaisesti ollut liian menestynyt hävitäkseen tätä taistelua. Huomionarvoista on myös Pixarin Monsters Universityn uupuminen kokonaan listalta. Selkeä osoitus studion maagisen kosketuksen katoamisesta, joka alkoi jo Autot 2:n aikana. 

Paras Kappale

• Alone Yet Not Alone - Alone Yet Not Alone
• Happy - Despicable Me
• Let it Go - Frozen
• The Moon Song - Her
• Ordinary Love - Mandela: Long Walk to Freedom 

Kategoria, joka harvoin osuu  kaikilla viidellä valinnallaan oikeaan. Paras kappale unohtaa usein populaari- & nuortenmusiikin ellei se nimenomaan halua nuoleskella kohderyhmää (à la Eminen, Three Six Mafia). Sen takia esimerkiksi paljon kehuttu Short Term 12 ei yltänyt ehdokkuuteen. Ehdokkuuden olisi myös suonut elokuvallisesti surkealle The Great Gatsbylle tai ranskalaisyhtye M83:lle Oblivionista. Joka tapauksessa kategorian tänä vuonna omistaa Frozen. Kyseessä on erinomainen Disney-balladi, joka myös muodostaa elokuvan parhaimman kohtauksen. Plussaa akatemialle, että lsitalla on Yeah Yeah Yeahs'in Karen O elokuvasta Her.

Paras Ulkomaalainen Elokuva

• The Broken Circle Breakdown
• The Great Beauty
• The Hunt
• The Missing Picture
• Omar

Ulkomaalaisen elokuvan palkinnolla on tapana tehdä suurempiakin yllätyksiä jo karsinnoissa. Ranska jätti Adèlen elämän nuolemaan näppejä jo omissa valinnoissaan. Lisäksi yllättävää on myös The Pastin puuttuminen ehdokaslistalta. Nyt taistelu palkinnosta käydäänkin Paolo Sorrentinon The Great Beautyn ja Thomas Vinterbergin The Huntin välillä. Golden Globet ennustavat voittoa italialaiselokuvalle ja niin ennustan minäkin. Tanskalainen mestariteos on aihealueeltaan vaikea ja rankka ja sen takia akatemia palkitseekin mieluummin Sorrentinon kunnianosoituksen Fellinille. Muistuttaa tilannetta, jossa Susanne Bierin Kosto vei voiton kanadalaisen Villeneuven brutaalista Incendiesistä.
  

Paras Dokumentti

• The Act of Killing
• Cutie and the Boxer
• Dirty Wars
• The Square
• 20 Feet from Stardom

Toinen kategoria, joka usein yllättää on paras dokumentti. Osa äänestäjistä painottaa valinnassaan aihealuetta, osa taas itse elokuvan laatua. Tällä hetkellä kallistun ehdottomasti rohkean tanskalaisdokumentin The Act of Killingin suuntaan. Elokuva on kriitikoiden rakastama haastava tutkielma sodasta ja moraalista. Ottaen huomioon vielä, että viiden parhaan joukosta puuttuu Sarah Polleyn kehuja kerännyt The Stories We Tell, ovat The Act of Killingin todennäköisyydet voitolle todella hyvät. Juhlat voi kuitenkin pilata supertähtien taustalaulajista kertovat dokumentti 20 Feet from Stardom, joka on viime viikkoina kerännyt selkeää nostetta kisamatkalleen. 

Paras Musiikki 

• The Book Thief - John Williams
• Gravity - Steven Price
• Her - William Butler & Owen Pallet
• Philomena - Alexandre Desplat
• Saving Mr. Banks

Hankala kategoria, josta puuttuu ennakkosuosikit 12 Years as a Slave ja Captain Philips (viimeisen minuutit vuoden parasta elokuvamusiikkia...). Uskon palkinnon silti menevän Steven Pricen Gravitylle, jossa musiikilla on ehdokaslistasta kaikista olennaisin rooli. Avaruuden hiljaisuuden vastapainoksi Pricen musiikki toimii ennen kaikkea tunteiden välittäjänä. 

 Paras Kuvaus 

• The Grandmaster - Philippe Le Sourd
• Gravity - Emmanuel Lubezki
• Inside Llewyn Davis - Bruno Delbonnel
• Nebraska - Phedon Papamicheal
• Prisoners - Roger A. Deakins

Jokainen ehdolla oleva elokuva ansaitsisi palkinnon, sillä kaikki ovat visuaalisesti upeata katsottavaa. Grandmaster ottaa kaiken irti hidastuksista, kun taas Nebraska on mustavalkoisen kuvanrajauksen mestarinäyte. Huomioitavaa on myös ehdokaslistan suurimpien häviäjien Inside Llewyn Davisin ja Prisonersin ehdokkuudet. Deakinsin kamera nostaa Prisonersin tasoa huomattavasti. Palkinto menee silti Lubezkin Gravitylle - ei kysymystäkään. Gravity on tulevaisuutta ja kameranliikkeet ennennäkemättömiä. Painovoimattoman tilan tuntu elokuvasalissa on Lubezkin ansioita.


Tässä ensimmäinen erä Oscar-ennustuksiani. Pysykää mukana, julkaisen pian ajatukseni pääkategorioista.