Mad Max: Fury Road - Suuri hulluus

Lähtökohdiltaa Mad Max 4 oli absurdi idea. Sen ei olisi pitänyt tapahtua. On vaikeata ymmärtää ketkä olivat valmiita sijoittamaan yli 150 miljoonaa dollaria aikuisille suunnattuun väkivaltaiseen toimintaelokuvaan, joka perustuu yli 30 vuotta vanhaan trilogiaan. Lisäksi elokuvan ohjaksista piti tiukasti kiinni alkuperäisten elokuvien luoja George Miller, joka vakuuttavasta CV:stään huolimatta (ainakin ensimmäisten Mad Maxien osalta), on viimeiset 15 vuotta keskittynyt sympaattisiin lasten eläinelokuvasarjoihin Babe ja Happy Feet. Epäilijöiden pelot olivat helppo allekirjoittaa...

Mutta toisin kävi. Trailerista lähtien Miller on näyttänyt maailmalle, että vanhalla miehellä löytyy edelleen cojonekset. Mad Max on täysin tinkimätön, täysverinen toimintaelokuva, joka on tehty koherenttina kokonaisuutena, sen sijaan että kumarretaan jokaiselle segmentille kymmenen minuutin välein. Marvelin TV-sarjamaiset tekeleet ovat valovuosien päässä siitä ammattitaidosta ja kunnianhimosta minkä George Miller nimenomaan maalaa valkokankaalle.

Mad Max on alusta loppuun puhdasta adrenaliinia ja hulluutta, joka jyrää katsojan päälle kuin raivotautinen rekkakuski. Kolmannen osan perheystävällinen, Star Warsien maailmaa mukaillut seikkailu-universumi on romahtanut ja jäljelle on jäänyt kalmanhajuinen helvetin eteinen. Max (Tom Hardy) löytää itsensä elävänä veripussina yhteiskunnasta, jossa palvotaan kuolemaa ja moottoreita. Kansaa tyrannisoidaan rajoittamalla veden saantia ja lisääntymiskykyiset naiset ovat polttoaineen ja luotien ohella merkittävintä omaisuutta. Kun kuolemankultin hierarkiassa korkealle noussut taistelija Furiosa (Charlize Theron) päättää pelastaa hirmuhallitsija Immortan Joen naiskarjaksi joutuneet nuoret naiset, alkaa takaa-ajo, joka peittää aavikon veren ja tulen alle.

Juoni on hyvin yksinkertainen ja dialogi minimissään, mutta henkilöhahmot ovat vahvoja ja toiminta samaan aikaan intensiivistä, sekä eeppistä. George Miller on sekä toimintaohjaaja että taiteilija, joka maalaa kangastaan vahvoilla keltaisen ja sinisen väriskaaloilla. Tuskin tulemme näkemään tänä vuonna visuaalisesti ja leikkaukseltaan yhtä vahvaa elokuvaa.

Tom Hardy tulee Maxin myötä kasvamaan elokuvatähtenä, vaikka onkin käytännössä sivuroolissa. Hardyn perusolemus henkii tukahdutettua raivoa ja se sopiikin hyvin nimikkohahmoon. Charlize Theron on kuitenkin todellisessa pääosassa Furiosana, joka tuo elokuvaan kaivattua sydäntä ja syvyyttä. Kyseessähän on lopulta tarina hyväksikäytettyjen naisten pelastuksesta fyysisessä ja metafyysisessä mielessä. Paljon ollaan jo kirjoitettu naisten esiintulosta toimintasankareina (Scarlett Johansson, Jennifer Lawrence, Shailene Woodley), mutta nyt ollaan lähimpänä sitä tietä minkä Sigourney Weaver avasi Alienien Ripleynä.

Pieni ikuisuus on jo vierähtänyt edellisestä erinomaisesta takaa-ajosta, tuosta "shootoutien" ohella toimintaelokuvien perushelmestä. 2000-luvun alussa muuten huono Matrix:Reloaded ja ehta guilty pleasure Bad Boys 2 ovat tarjonneet vauhtia ja vimmaa, joka on jäänyt mieleen. Mad Max on yhtä takaa-ajoa koko elokuva, ja se on toteutettu rautaisella, traditioita sopivasti kunnioittavalla otteella. Erikoisefektit ovat pidetty minimissään ja ollaan kaukana Transformersien kaltaisista tietokonepeleistä.

George Miller muistuttaa yleisöä, että ehdan toimintaelokuvan tekeminen on edelleen mahdollista. Aiemmat Mad Maxit ovat saaneet inspiraationsa Carpenterista ja Star Warseista. Mad Max: Fury Road on taas aivan oma hirviönsä, jolla ei ole läheskään yhtä selkeitä esikuvia. Lähimpänä ollaan ehkä Clouzot'n rekkaklassikkoa Pelon palkka (1953) ja Ilmestyskirja Nytin helikopterikohtausta. George Miller on tehnyt toimintaoopperan, enkä viittaa nyt klassisessa mielessä laajaan hahmogalleriaan ja eeppiseen juoneen, vaan mahtipontiseen tunnelmaan.

Olen hyvin tyytyväinen, että tälle 15 vuotta lastenelokuvien parissa työskennelleelle australialaiselle annettiin 150 miljoonaa dollaria ja vapaat kädet. Hyvin tyytyväinen.

****1/2